Pasi Pekkola: Unelmansieppaaja

"Täydellinen jarrutus on sellainen, ettei sitä edes huomaa."

Otava 2013. 343 s.

Olin syksyllä kirjallisuusillassa, jossa Pasi Pekkola kertoi esikoisromaanistaan Unelmansieppaaja, ja tuolloin kiinnostuin teoksesta. Unelmansieppaajassa on nimensäkin mukaan kyse unelmista, niiden toteutumisesta ja niistä luopumisesta, "jotta toiset voivat alkaa", kuten takakansiteksti toteaa.

Romaanissa käytetään näkökulmatekniikkaa. On Kuopiosta Helsinkiin rakkauden perässä muuttanut kirjallisuudenopiskelija Roosa, joka jollain lailla koettaa saada itsestään ja elämästä kiinni. On entinen ammattikoripalloilija Tapio, joka on ammattilaisuransa jälkeen elämässään jonkinlaisessa tyhjiössä. On Tapion lapsuudenystävä, kirjailija Ville Siikala, joka tekee itsemurhan ja jonka tuotannosta ja elämästä Roosa kiinnostuu. On Aki, jollain lailla romaanin traagisin hahmo, joka erilaisin seinoin koettaa tehdä itsestään hyväksytyn sekä itselleen että maailmalle. Ja kun näkökulmatekniikasta on kyse, kohtalot kietoutuvat yhteen tai sivuavat toisiaan.

Pekkola kirjoittaa hahmoistaa eläviä ja epätäydellisiä, ongelmaisia muttei epätoivoisia. Romaani on nautittavaa luettavaa ja tragedioiden edetessä ja juonen tiivistyessä teosta ei tee mieli laskea käsistään.

Romaanissa on jonin verran intertekstuaalisia viittauksia. Ensinnäkin romaanissa on mise en abyme -tyyppinen rakenneratkaisu samaan tapaan kuin Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjossa (2001): tämän kirjan nimi on Unelmansieppaaja, samoin kirjailija Ville Siikalan kolmannen romaanin. Kun kirjallisuudenopiskelija Roosa koettaa saada Siikalan Unelmansieppaajaa käsiinsä, käy hieman samoin kuin Tuulen varjon Kadonneiden kirjojen hautausmaalla:

"Siikalan kolmatta romaania, Unelmasieppaajaa, ei kuitenkaan löydy Töölön kirjastosta. Roosa käy parissa muussakin kirjastossa, mutta tulos on aina sama - kirja on lainassa. Hän kiertää pari antikvariaattia, mutta Siikalan kirja pysyy piilossa. Hänellä on kiire, hän haluaa lukea romaanin nyt heti. Siikala on tunteutunut hänen mieleensä, levittää lonkeroisia juuriaan pään sisällä ja kääntää jokaisen ajatuksen, jokaisen mielikuvan itseensä. Hädissään Roosa käy myös kirjakaupoissa. Hän kyselee myyjiltä kirjasta, josta kukaan ei ole kuullutkaan. Unelmansieppaajako se oli, niinkö sinä sanoit? Ei löytynyt ainakaan meidän tiedostoista. Oletko ihan varma tuosta nimestä? Tuntuu, että Siikala on unohdettu, hänen kirjansa kedonneet hyllyistä jo kauan sitten, merkityksettöminä, turhina. Roosa ei muista, että hän olisi yliopiston kurssivaatimuksissa koskaan törmännyt Siikalan nimeen."

Toiseksi huomio kiinnittyy kirjailijahahmoon, Ville Siikalaan. Tapio muistelee kertaa, kun hän ja Ville, ystävykset, kävivät lintutornissa: "Villellä oli veitsi mukana. Auringon viimeiset säteet kimaltelivat sen terästä. Hän kaiversi tornin lautaan: Ville S. kävi täällä." Tämä on suora, jollei lähes alleviivaava viittaus Anja Kaurasen esikoisromaaniin, jonka nimi on Sonja O. kävi täällä (1981). Viittaus jäi kaihertamaan mieltäni, ja aloin miettiä Ville Siikalaa. Onko nimi tuttu jostain?

Vyyhti lähtee aukenemaan. Ville Siikala on päähenkilö parissa Harri Sirolan novellissa kokoelmassa Syysprinssin kalaretki (1997). Syysprinssin kalaretki puolestaan on osa kirjallista dialogia Anja Kaurasen romaanin Syysprinssi (1996) kanssa. Siikala on Sirolan alter ego, ja mainituissa teoksissa käsitellään varsin omaelämäkerrallisesti vaikkakin kaunokirjallisesti kirjailijoiden välistä suhdetta. Pekkolan romaanihenkilön Ville Siikalan ja kirjailija Harri Sirolan kohtaloissa on paljon yhteneväisyyksiä - kuten se, millaisen vastaanoton sai Siikalan Unelmansieppaaja ja millaisen Sirolan pääteoksenaan pitämä Kaksi kaupunkia (1991) tai miten sekä Siikalan että Sirolan elämä päättyi. Romaanin luettuani havahdun huomaamaan, että Unelmansieppaajan motto on Sirolan esikoisromaanista, Abiturientista (1980): "Sillä pian loppuvat polttopuut, sillä pian on tuhkakuppisi täynnä, sillä aurinkokin sammuu ajan loputtua, niin kuihtuu elämäsikin kuin kukka syksyä paetessaan." Onko Pekkolan Unelmansieppaaja siis kannanotto Sirolan kohtaloon - tai mitä Pekkola haluaa Sirolasta oman Siikalansa kautta sanoa?

Pekkolan Unelmansieppaaja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen romaani, ja oheislukemistoksi voi suositella ainakin Syysprinssiä ja Syysprinssin kalaretkeä.