"Valonvälähdys heijasti hirttäytyneen miehen varjon seinälle."
Like 1998/2003. Suom. Katja Kallio. Alkuteos El club Dumas, 1993. 449 s.
Arturo Pérez-Reverten Yhdeksäs portti oli takkuisinta luettavaa aikoihin, mutta tulipa kahlattua läpi.
Teoksen ideassa on jotain samaa kuin Da Vinci -koodissa: arvoituksen ratkaisija, tässä tapauksessa kirjaetsivä Lucas Corso, säntäilee ympäri Eurooppaa jäljittämässä käsikirjoituksia ja kertomuksia ja havaitsee yhtäkkiä olevansa keskellä epäilyttävää tapahtumavyyhtiä, arpinaamaisen miehen varjostamana.
Yhdeksäs portti vilisee kirjallisuusviittauksia, ennen kaikkea Dumasin Kolmeen muskettisoturiin. Lukija joutuu nimien ja kertomusten vyyhtiin, jossa ei aina tiedä, puhutaanko fiktion sisäisestä todellisuudesta vai jostain teoksesta - varsinkin kun intertekstuaalisuus limittää todellisuudet toisiinsa.
Yhdeksäs portti koettaa olla jännittävä, jopa saatanan kanssa flirttaileva salatieteinen kertomus, mutta jännite ei missään vaiheessa synny puhumattakaan siitä, että se kantaisi. Epäilyttäviä kuolemantapauksia, kohtalokkaita naisia ja takaa-ajoja on aika ajoin, mutta ne eivät muutu eläviksi. Henkilöhahmot ovat yksiulotteisia tyyppejä. Jännitystä koetetaan luoda varsin kömpelöin keinoin - eräässäkin intensiiviseksi pyrkivässä kohtauksessa "salama valaisi hänen kasvonsa" noin kolme kertaa. Hohhoijaa.
Tämä tihkaisi aikanaan niin, että jäi kesken. Reverten muillekin kirjoille on käynyt samoin. Aikanaan tartuin tähän koska Kolme muskettisoturia on tärkeä kirja minulle. Elokuvaversio muuten Reverten romaanista vasta on omituinen....
VastaaPoistaAjattelin, että elokuva saattaisi toimia paremmin, koska kerronnallisesti tunnelman luominen on kovin kömpelöä - josko kuvakerronta toimisi paremmin... Mutta ei kyllä leffakaan hirveesti kiinnosta.
VastaaPoista