Otavat Kartta + opas -matkaopas mainitsee Pariisin reunoilla olevan kolme kirpputoria (Marhcés aux puces). Kuuluisin on Puces de Saint-Ouen Porte de Clignancourtilla, jonka mainitaan olevan suurin ja vanhin. Vanvesin portilla olevasta kirpputorista kerrotaan, että sieltä saa antiikkiesineitä ja rihkamaa edullisesti. Montreuilin portilla olevasta kirpputorista todetaan ainoastaan sen olevan kaupungin itäosassa. Muilla kirpputoreilla emme käyneet, joten vertailukohtaa ei ole, mutta kokemisen arvoinen Puces de Montreuil on.
Tunnelmaltaan ja tarjonnaltaan Montreuilin kirpputori on risteymä sitä, mitä VR:n makasiinit olivat ja mitä Valtteri edelleen on, ja toisaalta paikka muistuttaa Mustamäen toria. Varsinaista kirpputorikamaa on suhteellisen vähän ja loput kojuista tarjoavat halvalla lähinnä Kiinassa tuotettuja vaatteita, sisustustarvikkeita ja krääsää. Käytetyt vaatteet lojuvat kasoissa, jotka on hinnoiteltu ja joita voi pengata vapaasti. Hinnat vaihtelivat alle eurosta muutamaan euroon. Yksi koju oli erikoistunut retrovaatteisiin, jotka olivat huomattavasti hinnakkaampia, mutta eivät riistohintaisia. Uutta tavaraa saa hyvinkin halvalla ja jossain vaiheessa iskee ähky - mistä tämä kaikki roina tulee, kuinka paljon tavaraa ja vaatetta maailmaan oikein mahtuu?
Asiakaskunta on lähinnä paikallista, liikkeellä ei tuntunut olevan juurikaan turisteja. Tarjolla vaatteita sekä länsimaiseen että islamilaiseen makuun. Valokuvaamiseen ei suhtauduttu kovinkaan suopeasti.
Kojurivistöjen kiertäminen on uuvuttavaa, ja niinpä kuppi kahvia lähiöterassilla piristää. Tarjoilu on ystävällisempää ja yllättävästi myös kielitaitoisempaa (=englanti) kuin osassa keskustan turistikeskittymiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti