2081 - Isoveli valvoo on sovitus George Orwellin klassikkoromaanista Vuonna 1984, ja juonensa kannalta yllättävän uskollinenkin sellainen. RyhmisNuorten versiossa on kuitenkin oma sanomansa ja näytelmä on ehdottomasti katsomisen arvoinen.
Päähenkilö on Winston Smith, joka työskentelee Totuusministeriössä. Winstonin hahmo on näytelty uskottavasti ja koskettavasti, siten, että hahmo todella tuntuu moniulotteiselta. Myös Julia, johon Winston rakastuu, on näytelty hyvin. Ensimmäisellä puoliajalla oleva kohtaus Totuusministeriön tavallisesta työpäivästä on oivaltava ja kiinni niin tässä ajassa kuin myös Vuonna 1984 -romaanin ytimessäkin: historia kirjoitetaan uudelleen ja uuskielellä, kun on tarve. Mitä on sote-uudistus? Mitä ovat päiväkotien säästöt? Entä ilmastonmuutos? No ilmastonmuutos nyt ainakin on PELKKÄÄ PASKAA JA PROPAGANDAA! Sen toteaa intiaanipäähineessään myös näytelmässä Isoveljen toimeenpanevaa tasoa edustava johtaja, Kekkosen ja Sipilän risteymä.
Kansa (eli romaanissa prolet) nousee kaduille osoittamaan mieltään, tuomaan esiin epäkohtia ja muutosehdotuksia. Inkkaripäähinejohtaja kuuntelee pokkana - ja toivoo kansan tulevan kertomaan mielipiteensä taas uudestaan, kehuu kansaa siitä, että se on saapunut paikalle. On kuitenkin ilmiselvää, että mitään muutosta ei ole tulossa, vaan johto uskoo tai toivoo pitävänsä kansan tyytyväisenä sillä, että sitä "kuullaan".
Eniten naurunpyrskähdyksiä yleisössä herättänyt hahmo on ehdottomasti Winstonin kaveri, jonka roolin näyttelijäsuoritus on äärimmilleen hiottu kokonaisuus juppimaneereja. Näytelmän rytmi on onnistunut, sillä kohtauksien tyyli vaihtelee sopivasti.
Toisen puoliajan alussa nähdään vastarintaliikkeen opetusvideo, joka selventää näytelmän teemoja varsin hyvin. Ja sitten alkaakin tapahtua. Mitä rakkaus kestää? Mikä kaikki on petosta? Missä tilanteessa ihminen on valmis myymään toisen?
Kohtaus, jossa Winston on kuulusteltavana, on toteutettu näytelmässä voimakkaasti, ja siinä tulee esiin myös näytelmän maanisin ja pelottavin sekä tässä kaikkeudessaan hienoin näyttelijäsuoritus, kun Totuusministeriön naiset lisäävät voltteja Winstonin sähkötuoliin. Toinen ministeriön naisista hihittelee niin sadistisesti, että kidutuskohtaus tuntuu todella karmivalta. Hahmon maanisuutta ei ole kuitenkaan viety komedian puolelle, vaan hahmosta välittyy täydellisesti hulluus ja nautinto.
2081 - Isoveli valvoo -näytelmässä noin puolet näyttelijöistä on maahanmuuttajia tai maahanmuuttajataustaisia. Näytelmä näyttää suomalaisuuden moniulotteisuuden - tämä kansa ymmärtää suomen kielen merkityksen ja jokaisella yksilöllä on oikeus puhua kieltä omalla tavallaan, omalla murteellaan tai omalla aksentillaan. Eräs näytelmän vahvuuksista on nimenomaan tämän asian näkyväksi tekeminen ja konkretisoiminen: Suomessa ei juuri olla totuttu kuulemaan tai kuuntelemaan eri tavoin puhuttua suomen kieltä (toisin kuin vaikkapa englanninkielisessä maailmassa on totuttu lukuisiin aksentteihin, joilla kieltä puhutaan, samoin kuin todennäköisesti siihen, että kielenpuhuja saattaa käyttää kummallista tai virheellistä sanavalintaa tai rakennetta), ja yleisössä ollessaan katsoja pääsee kuulemaan erilaisia suomen kieliä.
2081 - Isoveli valvoo on hienosti onnistunut kokonaisuus, joka onnistuu irvailemaan niin konsulttimaailmalle kuin ihmisen tyhmyydellekin, ja toisaalta kuitenkin suuntaamaan katseen kohti tulevaisuutta ja tulevaisuuteen kohdistuvia unelmia. Miten olisi maailmanrauha? Ja myös kesämökki ja Coca-Cola?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti