Laura Juntunen ja Tii Judén: Koti kadulla

 

Into 2025. Äänikirjana Storytelin kautta. Lukijana Hannamaija Nikander. 5 h 19 min.

Tii Judénin elämäkerta Koti kadulla avaa yhden näkökulman päihdemaailmaan, suomalaiseen asunnottomuuteen ja levottomaan nuoruuteen. Tytön tai naisen osa päihdekuvioissa valottuu hienosti - kun rahaa ei ole, seksillä saa. Hyväksikäyttö on karkeaa ja arkista. Päihdemaailmassa myös väkivalta on karkeaa ja arkista, ja sitä on käytettävä myös itse. 

Judénin tie päihderiippuvuuteen ja asunnottomuuteen lähtee lapsuuden sairauskokemusten kautta: epilepsialääkitys, leikkaukset, psyykkinen sairastelu, laitokset, alidiagnosoitu tai sivuutettu ADHD. 

Koti kadulla onnistuu tekemään näkyväksi sen, kuinka monia rinnakkaisia arkitodellisuuksia maailmassa on olemassa yhtä aikaa ja aivan erillään toisistaan - ja lopulta, kuinka todellisuudesta toiseen on myös mahdollista vaihtaa, mutta vaikeaa se on.  

Jytäkesä Go-Go @ Suvilahti, Helsinki

Huh hellettä voi todellakin sanoa myös Jytäkesä Go-Go:n osalta!

Lauantai-iltapäivämme alkoi päälavalta, missä Antti Autio soitti iltapäiväsetin aikuisrockia.

Absoluuttinen nollapiste täytti autereisen päälavan kentän.

J. Karjalainen soitti aivan mahtavan alkuiltaan sopivan keski-ikäisen rokkikeikan, joka oli nautittavaa kuunneltavaa ja tanssittavaa. Keikka alkoi uuden levyn biiseillä ja jatkui osuvasti valituilla kesään sopivilla hiteillä, kuten Marjaniemessä ja Hän.

Go-Go-lavalla rokkasi loppuillasta Mary Ann Hawkings.

Festarin viimeisenä bändinä kuultiin Saimaa, joka osoittautui mielettömän svengaavaksi bilebändiksi - niin tanssittavaksi, etten edes tullut ottaneeksi kuvia. Ennen encorea kuultiin Finlandia, joka aiheutti aika ristiriitaiset tunelmat. Hieno biisi ja upea sovitus, mutta tämän maailmanajan eurooppalainenkin kehys on sotaisa: Ukrainan sotaa on jatkunut jo kolme vuotta, tai jos Itä-Ukrainan valtaus lasketaan, niin yli kymmenen. Encorena sitten taas jammailtiin kevyemmissä tunnelmissa.

Jytäkesä osoittautui hyvän fiiliksen aikuiseen makuun tehdyksi sopivankokoiseksi festariksi, jonka järjestelyt toimivat ja tunnelma oli hyvä. Loppuillasta huomasi, että ruokatarjonnassa olisi saanut olla enemmän kasvis- tai vegaanisia vaihtoehtoja (ne loppuivat ensimmäisenä) ja Tiivistämössäkin olisi ollut kiinnostavia esiintyjiä, mutta jono sisään oli matemaattisesti aika toivoton, jos ei ollut hyvissä ajoin ennen keikkaa liikkeellä, ja sisällä olleet totesivat lämpötilan olleen kuin saunassa, eli keikan kuunteleminen vaati myös kisakuntoa ja nesteytystä (mitä vaadittiin myös ulko-oloissa ennen auringon kääntymistä iltaan). 

Matkakoski, Tornionjoki

 

Tornionjoen Matkakoskella on kauniit maisemat ja kosken kohinasta pääsee nauttimaan sekä hiekkarannalla että kalliolla.

Ulrika Lagerlöf: Lakkasuo

 

"Lumi on rakeista ja märkää jalkojen alla ja roiskuu pitkin sääriä juostessa." 

Ruotsinkielinen alkuteos Hjortronmyren. Suom. Kristiina Vaara. Otava 2025. 400 s.

Lakkasuo on viihderomaani, jonka tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Ruotsiin ja joka kertoo rakkaudesta, suvun salaisuuksista ja luonnon merkityksestä. Romaani etenee kahdessa aikatasossa. Nykyisyys tapahtuu vuonna 2022, ja nykyhetken keskushenkilönä ja samalla romaanin päähenkilönä on metsäteollisuusyhtiössä työskentelevä Eva, joka lähetetään kotikyläänsä ratkomaan yhtiön mediaskandaalia. Menneisyys puolestaan sijoittuu sotia edeltäviin vuosiin 1930-luvulla. Ollaan samassa pohjoisruotsalaisessa pikkukylässä, ja keskiössä on Evan 17-vuotias isoäiti Siv. Sivillä ei ole mahdollisuutta jatkaa opintoja, vaan hänet lähetetään kokiksi savottakämpälle keskelle miehistä maailmaa ja korpea. 

Menneisyyden tasolla romaanissa on kyse Sivin kasvukertomuksesta ja valinnoista, joita hän tekee tai hänen on mahdollista tehdä. Savottaelämä näyttäytyy raskaana työnä ja nuoren tytön epävarmuutta ja varmuuden hiljattaista kasvamista kuvataan uskottavasti. 

Lakkasuon tematiikka käsittelee paitsi luontosuhdetta ja ihmisten suhtautumista metsään eri aikoina ja eri näkökulmista, myös ruotsalaisten ja saaamelaisten välistä suhdetta ja siihen liittyvää kitkaa, joka tulee näkyväksi metsään liittyvien ristiriitaisten intressien ja keskenään ristiriidassa olevien oikeuksien kautta. Myös aktivismia käsitellään sekä nykyajassa, jossa aktivistiteinit kampanjoivat metsän suojeluarvojen puolesta hakkuita vastaan, että menneisyydessä, jossa osa saamelaisista herää yhteiskunnalliseen aktivismiin maanomistukseen liittyvien oikeuksiensa puolesta. 

Lakkasuon juonessa on monia tasoja ja viihderomaaniin sopivia onnistuneita elementtejä: rakkautta, salaisuuksia, jännitystä ja yhteiskunnallisia teemoja. Evan ja Sivin tarinan rinnakkain kulkeminen osoittaa, kuinka aika, jossa elämme, määrittää elämän ongelmia ja niiden ratkaisemisen tapoja.

Fotografiska, Tallinna

Bruce Gilden: Why These? 

 

Tallinnan Fotografiskan kesän 2025 näyttelyistä pysäyttävin on Bruce Gildenin Why These?. Näyttelyssä on valokuvia koko Gildenin uran ajalta ja se kieltämättä antaa katsauksen siihen, mikä valokuvaajan teoksia yhdistää ja toisaalta kuinka sekä valokuvaustekniikka että kuvaajan tapa katsoa maailmaa on muuttunut.

1990-luvulla ja aiemmin otetut kuvat ovat mustavalkoisia ja usein tilanteita, joissa on useampia kuin yksi henkilö. Katsojan huomio kiinnittyy ilmeisiin ja ihmisten välisiin suhteisiin. Suosikkini tämän kauden kuvista on New Yorkissa vuonna 1990 otettu kuva, jossa on kaksi menevää mummoa - kuin tosielämän Thelma ja Louise tai Patsy ja Edina.

2000-luvulta tähän päivään olevat kuvat ovat värikuvia ja niissä on uskomattoman voimakas tunnelma. Kuviin on usein rajattu vain kasvot, toisinaan kuvat ovat puolikuvia. Henkilöt katsovat suoraan kameraan ja katsetta ei voi välttää. Kohtaamista ei voi välttää. Kuvat ovat samanaikaisesti rujoja ja kauniita. Kuvia on eri mantereilta ja kaupungeista, ja niissä on eri ikäisiä ja eri sukupuolia edustavia henkilöitä. Kuvattavat edustavat yhteiskunnan marginaaleja, jonkinlainen laitapuolenkulkijuus yhdistää heitä.  

Henriette Sabroe Ebbesen: Kaleidoscope

Henriette Sabroe Ebbesenin Kaleidoscope-näyttelyn kuvat ja videot tarkastelevat ruumiillisuutta erilaisten kuvausteknisten heijastumien, vääristymien ja peilautumien avulla. Idea on hauska, ja osa teoksista (kuten videoteos, jossa kuvataan rakastavaisten kohtaamista vedessä ja joka on kuvattu pinnan alla ja alta) on vaikuttavia. Osassa puolestaan keinosta tuntuu tulleen itsetarkoitus, ja prosessi on ehkä ollut hauskempi tai puhuttelevampi kuin siitä lopputuloksena oleva kuva tai video. Toisaalta kuten näyttelyteksti kuvaa, teoksista välittyy unen- tai muistonomainen tunnelma. 

 

Elliott Erwitt: Through the Playful Eyes of Elliott Erwitt

Kolmas näyttely keventää kokonaisuuden tunnelmaa. Through the Playful Eyes of Elliott Erwitt koostuu mustavalkokuvista, joissa jokaiseen on tallentunut jokin humoristinen oivallus. Näyttelyssä on kuvia esimerkiksi parisuhteista, lapsista ja koirista. Koirakuvista on myös videokollaasi, jonka äärelle ei voi olla pysähtymättä nauramaan.

Alla on taidetta kuvaavasta sarjasta kaksi teosta: ylempänä vuodelta 1963 ja alempana vuodelta 1995. Molemmissa tiivistyy jotakin olennaista näyttelyn hengestä.

 

Kivi Paper Käärid, Tallinna

Kivi Paber Käärid -ravintola sijaitsee Tallinnan Telliskivessä. Ravintola on viihtyisästi sisustettu ja sen kaikki ruoat ovat gluteenittomia. Ruokalista on tiivis, mutta sillä on ruokia moneen makuun - vegaanisen hampurilaisen lisäksi löytyy lihaa ja ankkaa, pastoissa niin burrata- kuin makkarapastaa. Palvelu on välitöntä ja ystävällistä. Hipsterihuumoria paikkaan tuo se, että lasku tuodaan pöytään VHS-elokuvan kotelossa.

 

Kohvik Kaar, Narva

Narvassa Kreenholmin alueella sijaitsee ravintola Kohvik Kaar. Ravintola on punatiilisen kasarmitalon kellarissa ja ruokalista on yhdistelmä baltialaista ja pohjoismaista keittiötä. Raaka-aineet ovat paikallisia ja tuoreita, ja lista on kiinnostava. Lisäki suomalaisen matkailijan näkökulmasta hinnat eivät päätä huimaa - kahden hengen kolmen ruokalajin illallinen juomineen maksoi alle 80 euroa. Ruoka on herkullista ja palvelu ystävällistä. Tänne kannattaa ehdottomasti mennä!

Kesälistalta valittu alkupala, punajuuri-piparjuuritaimenleipä, on maun ja rakenteen puolesta upeasti balanssissa. Taimen on napakkaa ja tuoretta.

Aivan eri makumaailmaan vie pääruoan kantarelliohratto. Ohraton päällä rapeat lanttulastut ja paahdettu lehtikaali tuovat annokseen mukavasti tekstuuria. Kokonaisuus jää kuitenkin kovin makeaksi: annos olisi kaivannut lisää happoa, kenties myös suolaa.

 

Jälkiruokana itsetehty raparperijäätelö ja -hilloke tuovat illastamisen loppuun kesäistä ja kotoista tunnelmaa.

Erikseen on mainittava myös, että Kohvik Kaarista saa itsetehtyä rakuunalimonadia (postauksen ensimmäinen kuva). Itä-Euroopassa matkustelleet tietävät, millaisesta herkusta on kyse. Kohvik Kaarissa juoma on paitsi todella hyvää - samanaikaisesti aikuiseen makuun sopivaa ja kuitenkin makeaa - myös todella kauniisti tarjoiltu jääpalojen, limesiivujen ja tuoreen rakuunan kera.