Purkutaidenäyttely Taiteen kotitalossa Keravalla kesällä ja syksyllä 2020 osoittautui supersuosituksi, eikä syyttä. Eri medioissa kirjoitettiin projektista paljon ja päästäkseen ihailemaan taidetta sai parhaimmillaan jonottaa tuntikausia. Purettavasta talosta oli rakennettu kokonaistaideteos, johon tutustuminen oli antoisaa ja hauskaa.
Alin kerros muistutti huvipuistoista tuttuja, nykyään ehkä vanhanaikaisiksikin koettuja hupitaloja, kuten Linnanmäen Vekkulaa tai Tykkimäen Väärinpäintaloa - huoneet tai huoneistot oli kalustettu ja rakennettu kokonaisvaltaisiksi kokemuksiksi.
Ylemmissäkin kerroksissa jatkui paikoin huoneistokohtainen teema, paikoin ylemmät kerrokset puolestaan muistuttivat "perinteistä" taidenäyttelyä, jos graffiti- ja katutaiteen kontekstissa näin voi sanoa.
Talossa näkyi todella monia erilaisia tyylejä ja tekemisen tapoja. Värien käyttö (ja toisaalta toisaalla sille kontrastina mustavalkoisuus) oli yltäkylläistä!
Myös ajankohtaisuus ja poliittisuus näkyi joissakin teoksissa.
Kannanotot koronatilanteeseen olivat osuvia!
Tällaisessa taidenäyttelyssä oli todella kiinnostavaa käydä. Ehkäpä ainutkertaisuus ja hetkellisyys tekivät näyttelystä niin voimallisen kokemuksen. Myös miljöö itsessään sai pohtimaan sekä elämää että taidetta uudella tavalla: kun kaupungin omistama viisikerroksinen entinen vuokratalo joutsenlaulunaan muuttuu taideteokseksi, taide ja ihmisen arki - kodit, entiset kodit - lomittuvat yhtäkkisesti ja yllättävällä tavalla. Ja hetkessä kaikki onkin ohi, kesän valoisuus muuttuu syksyn lyhyiksi päiviksi, ylemmistä kerroksista on katkaistu sähköt, ja näyttely sulkeutuu syyskuun lopussa. Jossakin vaiheessa talo osoitteessa Moukaritie 4 moukaroidaan maan tasalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti