Helsingin kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä nähtävä Everstinna on todella hyvä. Näytelmä on Rosa Liksomin samannimisen romaanin teatterisovitus, jonka dramatisoinnista ja ohjauksesta vastaa Susanna Airaksinen ja jonka nimiroolissa nähdään Heidi Herala.
Everstinna kertoo nimikkohenkilönsä kasvutarinan ja samalla tarinan sen ajan Suomesta: palavasieluinen tyttö innostuu fasismista, saa elää aatteen kohtalonhetket ja lopulta vieraantuu aatteesta. Rinnalla kulkee epätavanomainen nuoren tytön ja vanhan miehen välinen rakkaustarina, joka ajautuu tuhoon miehen väkivaltaisuuden ja ailahtelevaisuuden vuoksi ja jonka valheellisuus kokonaisuudessaan näytelmän loppupuolella paljastuu. Everstinna on syvimmiltään vahvan naisen tarina, jonka kehyksinä historia on. Asioita voi tehdä monella tavalla, monesta voi selvityä ja tärkeintä on elää itselleen uskollista elämää - sen Everstinna lukuisten käänteidensä kautta näyttää. Myös Lapin luonto on saatu lavalle lähes hengästyttävällä tavalla.
Asetelma näytelmässä on vaativa: lavalla nähdään vain yksi näyttelijä, ja everstinnan elämäntarinaa käydään läpi muistelevalla otteella. Heidi Herala on kuitenkin vangitseva. Näytelmän intensiteetti kantaa alusta loppuun saakka ja jännite kahteen näytäntöön on rakennettu hyvin. Äänimaailmaa hyödynnetään oivaltavasti, ja everstinnan elämän olennaiset henkilöt ovat läsnä paitsi muisteltuina, myös ääninä, ja toisella puoliajalla nähtävä muodonmuutos Heralan roolituksessa on erittäin oivaltava ja havainnollistava.
Everstinna, niin näytelmä kuin kirjakin, on rankka. Näytelmässä on kuitenkin lukuisia humoristisiakin kohtia, ja huumori ja tragiikka ovat hyvässä balanssissa.
Tämä on näytelmä, joka ehdottomasti kannattaa nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti