Ilottelua, mekkalointia, huutamista, syvämietteisiä monologeja, tappeluita, tanssia ja tissit. Sisarussuhteita ja perhe-elämää, ajalehtimista ja kuvitelmia päämääristä: Moskovaan, Moskovaan!
KOM-teatterin tulkinnassa Anton Tšehovin Kolmesta sisaresta (ohjaus Lauri Maijala) on kerrassaan monenlaisia aineksia ja yksi iso ongelma: näytelmän kesto on yli kolme tuntia. Mikäli sisällöstä tiivistettäisiin tai leikattaisiin pois 45 minuuttia, näytelmä voisi olla hyvinkin onnistunut, mutta tällaisenaan se on yksinkertaisesti liikaa. Kesto ei tee näytelmästä kuitenkaan huonoa, vaan mukana on monia oivalluksia.
Kolme sisarta sekä tempaa mukaansa hektisyydellään että herättää ajatuksia. Mikä tekee elämästä hyvän elämän? Mitä elämässä kannattaa tavoitella? Ovatko tavoitteet vain illuusioita vai onko niitä mahdollista saavuttaa? Mitä tapahtuu, kun haavekuvitelmat muuttuvat todellisuudeksi, nuoruus keski-ikäistymiseksi?
Teemat ovat puhuttelevia ja näytelmä tuo niitä hienosti esiin eritoten toiminnan kautta. Helmi-Leena Nummelan esittämän Natalia-vaimon matka epätoivoon saa hienon loppukohtauksen lastenvaunujen kera. Sisarten asennoituminen Andrei-veljeen (Timo Torikka) näytelmän alkupuolella valottaa humoristisesti asetelmaa, jossa veljen rooliin kuuluu olla se, josta tulee jotakin. Joksikin tuleminen ja jonkin tavoitteleminen ovat teemoja, joita kuljetetaan onnistuneesti koko näytelmän läpi.
Lavastuksen on tehnyt Markku Pätilä. Liikuteltavat seinät on perusteltu lavasteratkaisu, jonka nerokkuus paljastuu toisen puoliajan loppupuolella. Jäin miettimään, olisiko näytelmä menettänyt mitään, mikäli se olisi loppunut tähän kohtaukseen, mikäli lopun selittävät ja melko paljolti jo ilmi tullutta esiin tuneet monologit ja keskustelut olisi jätetty pois? Silloin tosin menettäisimme myös muutaman osuvan vitsin ja osan loppuratkaisun monitulkintaisuudesta, mutta emme mitään tulkinnan kannalta olennaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti