"Isäni oli hieman hullu: hän oli viettänyt monta vuotta ulkomailla nenä kiinni kirjassa, ja hän puhui itsekseen työhuoneessaan, antoi tukkansa kasvaa liian pitkäksi eikä välttämättä vastannut tervehdyksiin."
Otava Seven-pokkari 2011, 6. painos. Suom. Sari Karhulahti. Alkuteos Half of a Yellow Sun. 605 s.
1960-luku. Nigeria/Biafra. Rodulliset heimojännitteet. Rasismi. Romantiikka. Odenigbo: radikaali yliopiston opettaja. Olanna ja Kainene: yläluokkaisen perheen aikuiset kaksostyttäret. Richard: naiivi, idealistinen wannabe-kirjailija; valkoihoinen britti. Ugwu: köyhän perheen poika, joka kokee sosiaalisen nousun Odenigbon palvelijana. Rauha ja sota, ylellisyys ja nälänhätä, polttava auringon paahde ja pimeät yöt. Siinä aineksia tähän romaaniin.
Biafra ei kuulu minun sukupolvikuvastooni, toisin kuin esimerkiksi Kuwait, Srebrenica, Sarajevo, Somalia, Afganistan, Haiti tai arabikevät. Biafra on jotain, josta olen kuullut ja johon liittyy ajatus nälkään kuolevista mustista lapsista, mutta en saa Biafraa sijoittumaan kartalle. Biafra on minulle jotain samaa kuin Tiananmenin aukio tai Pol Pot. Ehkäpä siksi Puolikas keltaista aurinkoa tuo mieleeni Denise Affonçon muistelmateoksen Elossa kuoleman kentillä, joka kertoo hänen ja hänen perheensä kokemuksista Kambodzassa punaisten khmerien terrorin aikana. Puolikas keltaista aurinkoa on toki romaani, ei muistelmateos, mutta parhaimmillaan se on silti mielestäni sotakuvauksissa. Henkilöhahmot, vaikka heillä kaikenlaisia suhdekiemuroita onkin, jäävät osin etäisiksi tai latteiksi.
Romaanin naishahmot ovat hyvin vahvoja ja voimakkaita, kerrassaan selviytyjiä. Tämä tulee hyvin esille esimerkiksi seuraavassa Olannan ja hänen Ifeka-tätinsä käymässä keskustelussa:
"Kun menin naimisiin sinun enosi kanssa, pelkäsin aluksi, että muut naiset karkottaisivat minut kodistani. Tiedän nyt, ettei Mbaezi kykene tekemään mitään, mikä muuttaisi minun elämääni. Se muuttuu vain minun tahdostani."
"Mitä sinä tarkoitat?"
"Mbaezi on nykyään hirveän varovainen, koska tajuaa, etten pelkää enää. Olen sanonut hänelle, että jos hän tuottaa minulle häpeää, leikkaan poikki sen käärmeen, joka roikkuu hänen jalkojensa välissä."
Sotakuvaus vaikuttaa moniulotteiselta ja konkreettiselta, eikä sodan syyksi näytetä vain heimojen välistä nationalismia vaan myös Britannian siirtomaahistoria. Sotilaiden tekoja ja käytösta kuvataan niin siviilien havaintoina kuin sotilaankin silmin. Jotenkin vaikuttavinta on pimeyden kuvaus - miten lentokoneet laskeutuvat sammutetuin valoin pimennetylle lentokentäle jotteivät Nigerian pommikoneet havaitsisi niitä...
Uuden valtion - Biafran - syntyyn liittyvä idealismi on käsinkosketeltavaa. Romaanin nimi viittaa Biafran lippuun: lipussa on kolme raitaa ja puolikas keltaista aurinkoa. Olanna opettaa koululaisilleen lipun symboliikkaa: "Punainen symboloi heidän pohjoisessa surmattujen veljiensä ja sisariensa verta, musta joukkomurhien tuottamaa murhetta, vihreä Biafran vastaista vaurautta ja puolikas keltaista aurinkoa ihanaa tulevaisuutta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti