Rastron kirpputori, Madrid

 Eurooppalaisten suurkaupunkien ulkoilmakirpputorit ovat aina kokemisen arvoisia, niin myös Madridin Rastro-kirpputori, joka järjestetään sunnuntaisin. Tuolloin Rastron alueen kadut ovat täynnä onenlaisia myyntikojuja - tarjolla on niin käytettyä kuin uuttakin tavaraa, käsitöitä, krääsää, vaatteita, elekrtoniikkaa, kirjoja, taidetta... lähestulkoon mitä tahansa, mitä kuvitella saattaa.

Rastroa lähin metroasema on La Latina, ja myyntikojut alkavat siitä katsottuna aivan kulman takaa - perille löytää takuuvarmasti ihmismassoja seuraamalla.

Museo de Cera, Madrid

Madridin vahakabinetti, Museo de Cera, on hauska ja kepeä museokohde vierailtavaksi.

Vahakabinetissa kohtaa niin Espanjan kuningasperheen, historiallisia tapahtumia, kuuluisia näyttelijöitä, jalkapalloilijoita, kirjailijoita ja löytöretkeilijöitä kuin myös lavastettuja rikospaikkoja sekä satuhahmoja - ja onpa näyttelyssä mahdollista päästä todistamaan myös Jeesuksen viimeistä illallista.

Lippu museoon maksaa 17 euroa, ja museokäynnin päätteksi on mahdollista päästä ajelemaan kummitusjunalla. Museo aukeaa aamulla kymmeneltä, mutta kummitusjuna-ajeluita aletaan järjestää mitä ilmeisimmin vasta yhdentoista jälkeen, joten aamuvirkku ja pikainen kävijä ei valitettavasti pääse tulemaan säikäytetyksi. Toisaalta lavastettujen rikosten ja kidutuskeinojen osasto on sen verran vaikuttava, että herkkänahkaisemmalta saattaa mennä yöunet.

Tapas-kierros, Madrid

Spanish Tapas Madridin järjestämä tapas-kierros Madridissa on ehdottoman suositeltava kokemus ryhmämatkailijoille! Kierroksella pääsee tutustumaan asiantuntevan, kieltaitoisen ja hauskan oppaan avulla useaan tapas-paikkaan, joissa ruoasta ja juomasta ei tule pula. Myös erikoisruokavaliot huomioidaan hyvin, kunhan niistä on mieluusti ennakkotieto. Kierrokselle kannattaa suunnata nälkäisenä!

Alberto Rodríguez: La isla mínima (Suosurmat)

Alberto Rodríguezin ohjaama espanjalainen elokuva La isla mínima (2014) on samanaikaisesti sekä viihdyttävä että esteettinen elokuva. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Francon jälkeiseen aikaan 1980-luvun alkuun. Pikkukaupungissa tapahtuu raakoja seksuaalismotiivisia murhia ja katoamisia, joita nuorehko, idealistinen poliisi vanhemman ja kokeneemman tutkijaparinsa kanssa kutsutaan selvittämään.

Pikkukaupunki on mikä tahansa kaupunki jossain-ei missään, jossa kärsitään köyhyydestä ja näköalattomuudesta. Ihmiset pyrkivät pois ja kohti parempaa keinolla millä hyvänsä. Poliisit kohtaavat tutkimuksen edetessä monenlaisia kurjia kohtaloita. Henkilöhahmot ovat moniulotteisia, jokaisessa on niin hyvää kuin pahaakin.

Elokuvassa on useita kohtauksia, joissa kaupunkia ympäröivää miljöötä, ankeaa, karua ja omaehtoista suo- ja peltomaisemaa kuvataan ylhäältä ilmasta käsin, jolloin tärkeäksi nousee maiseman muodostama värimosaiikki, suurempi kuva, jota maan pinnalla arjessaan elävät ihmiset eivät näe. Lintumotiivi toistuu myös useissa kuvissa - voisivatpa ihmisetkin lentää vapauteen todellisuudesta, johon he ovat kuitenkin sidottuja.

Elokuvan käsikirjoitus on erittäin toimiva, sillä juoni kulkee sujuvasti eteenpäin ja uusia johtolankoja murhien selvittämiseksi tulee esiin koko ajan.

Miljöö on myös nostalgisuudessaan sympaattinen - 80-luvun alussa ei tietenkään ollut tietoakaan kännyköistä tai internetistä, joten poliisien käyttämät tutkintakeinot ovat huomattavasti konkreettisempia - ja antavat nykyaikaan tottuneelle ihmiselle muistutuksen siitä, että on muitakin tapoja hankkia tietoja kuin googlata tai kilauttaa kaverille.


EDIT 2016: La isla mínima tuli tammikuussa Suomen ensi-iltaan nimellä Suosurmat. Kiinnostava elokuva edelleen! Ja ajankohtainen kannanotto naisen asemaan ja (seksuaaliseen) vallankäyttöön sekä siihen, kuinka rakenteissa oleva korruptoitunut valta pääsee kasvottomasti luikertelemaan lain kouran saavuttamattomiin.

Retiron puisto, Madrid

Suurikokoinen Retiron puisto on niin ihastuttava, että sen vuoksi voisin miltei muuttaa Mdridiin. Puisto sijaitsee aivan keskustassa suurten museoiden - Pradon, Reina Sofian ja Thyssenin - takana.

Paikallisilla on tapana tulla puistoon viettämään viikonloppujaan, eikä ihme, sillä puistossa olisi mielellään viettänyt eväskorin kera koko päivän.

Puiston keskellä on suurehko tekojärvi. Järvelle vuokrataan neljän hengen soutuveneitä (7,50 e / tunti), ja soutelu onkin yksi madridilaisten suurimmista huveista. Lokakuu on ehkä parasta aikaa vierailla kaupungissa, sillä säiden suosiessa lämpötila vastaa Suomen kesää, ellei jopa hellettä, mutta ilma ei ole liian kuuma suurkaupungissa vaeltelemiseen. Kesäkohteena Madrid on paikallisten mukaan vuorien keskellä sisämaassa sijaitsevaan kaupunkiin pakkautuvan kuumuuden vuoksi lähes sietämätön.

Retiro on myös loistava lapsiperhekohde, sillä puistossa on paitsi runsaasti muusikoita (näimme muun muassa haitaristin, harpistin ja itämaisten kielisoitinten soittajia) myös lapsia kiinnostavaa ohjelmaa kuten sirkustaidetta.

Puistossa sijaitseva Kristallipalatsi on tunnelmaltaan mykistävä, mielestäni hyvin tsehovilainen. Kristallipalatsissa on kaikesta päätellen usein näyttelyitä, mutta vierailumme aikana se oli tyhjänä. On jollain lailla hyvin rauhoittavaa ja 1800-lukulaista vierailla tyhjässä, näyttävässä lasirakennuksessa, jonka ikkunaruutujen takaa puisto vyöryy sisätiloihin. Sisällä on keinutuoleja, joissa ihmiset istuivat lukemassa paksuja romaaneja antamatta uteliaiden turistien ja valokuvaajien häiritä iltapäivähetkeään.

Kristallipalatsin edessä on lampi, jossa asuu kilpikonnia.

Retiron puisto on niin laaja, ettei siitä parin tunnin visiitillä ehdi kokea kuin pintaraapaisun. Puistossa on kuulemma myös upea ruusutarha, mutta sitä emme ehtineet nähdä.

Tablao flamenco @ Cardamomo, Madrid

Madridissa on monia mahdollisuuksia mennä katsomaan flamencoa. Flamencopaikkojen kirjo on suuri, ja etukäteen tuntuu lähes mahdottomalta tehdä perusteltua valintaa paikkojen välillä. Tarjolla on niin turistiflamencoa, jossa panostetaan lähinnä näyttävii asusteisiin, kuin "aitoa" flamencoa. Jos jälkimmäinen kiinnostaa, Cardamomo on ehdottomasti suositeltava kohde.

Cardamomossa on showtime kahdesti illassa, jälkimmäinen esitys alkaa kello 22. Ostimme illallinen + flamenco -paketin (72 e), mutta ei Cardamomo kovin kummoinen ruokapaikka ole. Flamencoesitys sen sijaan oli huimaavan hyvä, ja klubi on tiloiltaan sopivan intiimi tällaiselle esitykselle.

Esitykseen kuuluu niin muusikoita (kaksi laulajaa, lyömäsoittaja, kaksi kitaristia) kuin useita tanssijoita (sekä naisia että miehiä). Paikan päällä saimme kuulla tyylin edustavan niin sanottua mustalaisflamencoa, mikä selittääkin esityksen intensiteettiä.

Laulussa kuuluivat arabivaikutteet, ja kaikki soittajat ovat erittäin ammattitaitoisia. Esitys koostuu kahdesta puoliajasta, ja meno sen kuin kiihtyy illan edetessä. Tanssijoiden jalkatyöskentelyä ei voi kuin ihailla mykistyneenä, ja musiikin rytmi vie mukanaan.

 Jälkipuoliskolla enemmän esiintynyt mustapukuinen tanssijatar oli niin määrätietoinen ja taidokas, että hän saisi eleillään tottelemaan kenet tahansa.

 Sanoitukset käsittelevät usein (epätoivoista) rakkautta, ja tällainenkin aforisminomainen helmi joukosta erottui: "Valhe on erilainen kuin totuus." Voisiko sitä osuvammin sanoa?

Paikkaa suosittelee myös The New York Times, eikä ihme.

Almudenan katedraali, Madrid

 
Almudenan katedraali on Madridin katolinen katedraali, joka sijaitsee Madridin kuninkaanlinnan, Palacio Realin vieressä.

Katedraalin yhteydessä on museo, jonka sisäänkäynti sijaitsee Palacio Realin puoleisella sivustalla.

Museo esittelee kirkollista esineistöä, joka on kiinnostavaa lähinnä uskonnollisesti orientoituneille henkilöille. Toisaalta puvuston kultakirjailut ovat vaikuttavia läheltä katsottuna. Museon kautta pääsee kuitenkin nousemaan näköalatasanteelle katedraalin kupolin liepeille, mistä on näyttävät näköalat ympäri kaupungin.