Kävin kokemassa vuoden 2023 Lux Helsinkiä Suvilahdessa. Mielestäni tapahtuman hengen vastaista on laittaa teoksia sisätiloihin - ja kahdella perusteella. Ensinnäkin tapahtumassa parasta on (aiemmin ollut) se, että teoksille voi altistua vahingossa, vain vaikkapa käydessään kävelyllä. Sisätilateosten suhteen tämä ei ole mahdollista: niiden äärelle on hakeuduttava erikseen, kuin taidenäyttelyyn. Toisekseen sisätiloihin muodostui valtavia jonoja - ja hidas jonottaminen pakkasessa ja tuulessa ei myöskään ole toimivin konsepti. Toiveeni tulevalle onkin, että teoksia olisi runsaammin maantieteellisesti samalla suunnalla ja ne olisivat kaikki ulkona. Tammikuun pimeys on nimittäin loistavaa aikaa tällaiselle tapahtumalle!
Mitä Suvilahdessa sitten oli?
Liettualaisen Kotryna Calkaiten Quietly Speaking Colours...
...belgialaisen Anna Burvenichin tunnelmaltaan rautatieasemaa muistuttanut K/NO/W/MATTER/WHAT/EVER/WH/Y/THING...
...ranskalaisen Romain Tardyn The Great Indecision Council, josta oli vaikeaa ottaa kuvaa, koska teos koettiin ikään kuin sisältä päin: ihmiset menivät ympyrän sisään ja sen reunoja pitkin juoksi isoina digitaalisina kirjaimina samaan aikaan tehdyimmät suosituimmat Google-haut, jotka osin kuultiin myös sanallisesti.
Kattilahallissa oli kolme teosta, ja sinne oli varsin lyhyt jono. Ensimmäinen oli korealaisen Tae Gon Kimin The Dresses (joka olisi muuten näyttänyt aivan upealta illan pimeydessä ulkona valkeaa hankea vasten...)...
...toinen italialaisen Masssimo Ubertin Domus Aurea (samantyyppista valotaidetta pääsee tosin näkemään lähes missä tahansa taajamassa joulunaikaan: teos koostui kuution ympärille vedetyistä lämpimänsävyisistä jouluvaloista - kuution sisään sai kävellä "ovista" ja kuutiossa oli myös "ikkunat", mutta ei kattoa)...
...sekä suomalaisen Simo Ripatin Juhla.
Kaasukelloon oli satojen metrien jono, joten jätin suosiolla väliin suomalaisen Juha Rouhikosken teoksen Swan Song kokemisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti