"Huomenna serkkuni Woody menee vankilaan."
Tammi 2016. Suom. Kira Poutanen. Ranskankielinen alkuteos Le Livre de Baltimore, 2015. 554 s.
Joël Dickerin Baltimooren sukuhaaran tragedia on oivallinen lukuromaani: tarina on mukaansatempaava iskevästä aloituslauseesta lähtien. Romaani kertoo nimensä mukaisesti tarinan Baltimooren sukuhaaran tragediasta ja sikäli kuvaa samaan tapaan porvariston rappiota kuin esimerkiksi Thomas Mannin Buddenbrookit.
Juonenkuljetukseltaan Baltimooren sukuhaaran tragedia on samantapainen kuin Totuus Harry Quebertin tapauksesta, ja myös jotakuinkin samoilla henkilöhahmoilla mennään tässäkin romaanissa. Kirjailija Marcus Goldman tarttuu oman henkilöhistoriansa aiheeseen, sukuaan kohdanneeseen tragediaan, joka romaanissa kääritään auki. Samalla romaanin nykyhetkessä päähenkilö Marcus kohtaa vanhan suolan, joka edelleen janottaa - ja kuinka siinä sitten käykään.
Jo Totuus Harry Quebertin tapauksesta -romaanissa minua häiritsi Dickerin tapa kirjoittaa osin kuin Siri Hustvedt, joka kirjoittaa omaan makuuni liian silotellusti ja etäisesti. Sama tyyli häiritsee tässäkin romaanissa, joskin enemmän, sillä osa henkilöhahmoista jää traagisuudestaan huolimatta ohuiksi ja jotkin henkilöiden väliset suhteet jäävät kuvaukseltaan pinnallisiksi ja siten myös epäuskottaviksi.
Klassikoksi Baltimooresta ei siis ole, mutta vetävää viihdettä romaani on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti