"Helsingin sydän pysähtyi ja jähmettyi jääksi."
Like 2016. 323 s.
Janne Kuusen Sielusta sieluun on voimakas ja hieno historiallinen romaani, joka keskittyy perkaamaan Suomen ilmapiiriä 1940- ja 1970-luvulla. Aatteelliset aallot lyövät vuosikymmenten yli aina 2000-luvulle asti, ja maantieteellisesti tärkeää roolia näyttelee myös (Itä-)Berliini.
Romaanin keskushenkilöitä ovat Aune ja Maarit. Talvisodan alkaessa Aune on lukiossa opiskeleva nuori nainen, mutta sodat muuttavat hänen elämänsä suunnan. 1970-luvun tarinan keskushenkilö Maarit puolestaan on aatteellinen, vasemmistolainen taideopiskelija, jonka elämäntarina näyttäytyy yhtenä suurena hamartiana: epäonnisen rakkauseikkailun jäljiltä Maarit kaipaa maisemanvaihdosta ja niinpä hän päättää joltisestikin päähänpistosta hakea vaihto-opiskelijaksi DDR:ään, Berliiniin. Siinä missä sodat muuttavat Aunen elämän suunnan, Maaritille käännekohtana toimii DDR.
Jonkinlaisena romaanin mottona voisi pitää ensimmäisen luvun dialogista löytyvää Aunen salaisen rakkaussuhteen toisen osapuolen, Maurin, repliikkiä tilanteessa, jossa ilmahälytys katkaisee Aunen ja Maurin puistokävelyn: "'Älä välitä, ei meille käy kuinkaan', ihmeellisen levollinen Mauri lohdutti peloissaan vapisevaa Aunea. 'Pelko ei helpota. Se vain lamauttaa.'" Vaikka romaanin kumpikin keskushenkilö joutuu kokemaan hyvin rankkoja ja heistä itsestään riippumattomiakin asioita, pelkoon ei voi jäädä kiinni, tai koko elämä kuluu lamaantumisen kourissa.
Sielusta sieluun ei selittele asioita, vaan sekä Aune että Maarit elävät elämäänsä toisaalta tehden ne päätökset, jotka ovat heidän käsissään, ja toisaalta sietäen ne olosuhteet, joille he eivät voi mitään. Demokratia, tasa-arvo ja moraali ovat suhteellisia, niin kuin sekin, kuka tai mikä kulloisessakin (maailman)tilanteessa on ystävä tai vihollinen. Romaani herättelee ajattelemaan, että ihmisissä on niin paljon asioita, joita emme näe tai joista ei voi tai saa puhua. Elämän merkityksellisyys on kuitenkin löydettävä jostakin, vaikka elämässä saattaakin olla uinumis- tai latautumisvaiheita, joissa ihminen näyttää vain sopeutuvan tai ajelehtivan. Kun voimaa on tai tilaisuus tulee, oman elämän ohjista on otettava kiinni, olivatpa kohtalon käteen jakamat kortit sitten millaiset tahansa.
Sielusta sieluun peilaa rajaa oikeiden ja väärien valintojen, uskon ja epätoivon, luottamuksen ja petoksen välillä. Suoria vastauksia tai tuomioita romaani ei jakele, vaan se näyttää henkilöhahmonsa ambivalentissa valossa: kaikkialla on hyvää ja pahaa. Jos romaani jonkin mittarin oikeille ja väärille valinnoille antaa, se on se, että ihminen elää lopulta elämänsä alusta loppuun saakka itsensä kanssa: omiin valintoihinsa on voitava olla tyytyväinen tai ne on virhellisyyksineen kyettävä liittämään
osaksi omaa elämäntarinaa.
Piristävää romaanissa on sen naisnäkökulma: naisten kokemus talvi- ja jatkosodasta ja taistolaisaatteesta, ja toisaalta yleisemmällä tasolla naisten kokemus elämisestä, vaikuttamisesta ja selviytymisestä patriarkaalisessa maailmassa, jonka virallisissa tilanteissa ja valtakoneiston pyörteissä päätöksenteko ja muutoinkin aktiivinen rooli on miesten käsissä. Näine näkökulmineen Kuusen romaanin voi ajatella kirjoittavan myös vaiennettujen historiaa. Elämää tarkastellaan siitä näkökulmasta, jossa pitää miettiä, takaisiko avioliitto elannon ja aseman yhteiskunnassa, miten äpärälapsi vaikuttaa tulevaisuuteen, voiko raiskauskokemuksen jälkeen jatkaa elämää tai miten lesbopariin suhtaudutaan. Naisten valinnanmahdollisuudet elämässä rakentuvat eri tavoin kuin miesten, naisten on otettava huomioon valintoja tehdessään erilaisia asioita kuin miesten.
Sielusta sieluun on kerrassaan monitahoinen ja tarinaan mukaansa imevä romaani, jota ei malta laskea käsistään. Aunen ja Maaritin kohtalot jäävät vaivaamaan vielä lukemisen jälkeenkin.
***
Lukuhaaste 2016:
2. Matkakertomus
3. Kirjassa rakastutaan
4. Maahanmuuttajasta, turvapaikanhakijasta tai pakolaisesta kertova kirja
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin
17. Kirjassa juhlitaan
23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja
41. Kirjassa lähetetään kirjeitä
44. Kirjassa joku kuolee
49. Vuonna 2016 julkaistu kirja
Sielusta sieluun oli ensitutustumiseni kirjailijan tuotantoon. Pidin naisnäkökulmasta. Kahden aikatason kuljetus oli hyvä valinta. Olen kyllästynyt jokseenkin jo sodan ruodintaan.
VastaaPoistaSittenhän meillä oli aika samantyyppinen lukukokemus lukuun ottamatta kyllästymistä tai kyllästymättömyyttä sodan ruodintaan :)
VastaaPoista