"Kuusivuotias Khadija oli tottunut istumaan kerran kuussa akasiapuun alle ja tuntemaan kylmän terän päänahassaan."
Otava 2014. 236 s.
Nura Farahin Aavikon tyttäret on ensimmäinen somalialaisen suomeksi kirjoittama romaani ja kiinnostava siksi, että se sijoittuu Somaliaan ja kertoo somalialaisesta kulttuurista naisnäkökulmasta.
Aavikon tyttärien päähenkilö on Khadija, jonka elämää romaani seuraa lapsuudesta keski-iän tai vanhuuden kynnykselle. Romaani lähtee liikkeelle varsin hitaasti ja maalailevasti; luvut ylipäätään ovat lyhyitä, mutta romaanin jännite rakentuu vasta puolenvälin tienoilla. Alussa kerrotaan Khadija-tytön elämästä kylässä ja perheessä, hänen lapsuudenperheestään ja sitä kohtaavista vaikeuksista sekä Khadijan kasvamisesta. Fokus tuntuu olevan hieman hukassa, jännite ei kanna. Myös Khadijan halu olla runoilija - mikä on sallittua vain miehille - tuntuu romaanin alkupuolella päälleliimatulta käänteeltä, mutta muuttuu luontevaksi osaksi romaania myöhemmin.
Romaanin puolivälissä tapahtuu käänne, joka aluksi vaikuttaa melko naiivilta, mutta onnistuu syventämään Khadijan henkilöhahmoa ja luomaan romaanin juonen ytimen - lukeminen alkaa kiinnostaa ihan uudella tavalla. Loppupuolella näkökulmaan tulee mukaan myös poliittinen häive, kun käsitellään Somalian itsenäistymistä ja valkoisten jättämän perinnön suhdetta siihen, mitä osa henkilöhahmoista pitää aitoafrikkalaisena. Yhteiskunnallinen romaani Aavikon tyttäret ei kuitenkaan ole, vaan se keskittyy kuvaamaan kulttuuria ja elämää Khadijan kautta, vaikka kerronnan näkökulma hieman vaihteleekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti