"Koira oli heidän yhteinen ihmeensä, mutta Joonas unohti sen ensimmäisenä."
Tammi 2012, e-kirja. 225 s.
Marko Hautalan romaani Unikoira on täydellistä kesälukemista. Päähenkilö on työssäkäyvä Joonas, joka on eronnut tyttöystävästään ja jolla ei mene järin vahvasti. Joonas kaipaa elämäänsä merkitystä ja sisältöä. Ja sitä alkaa löytyä, vaikkakin ehkä eri tavalla kuin hän alun perin kuvitteli.
Unikoira ei ole mikään kolmenkympin kriisin setvimisteos, vaikka juonikaava saattaa siltä kuulostaakin. Romaani on kirjoitettu taitavasti ja juonen eri elementit sekä todellisuustasot ja henkilöhahmot liittyvät toisiinsa sujuvasti.
Romaanissa sisäinen ja ulkoinen todellisuus sekä yksityinen ja jaettu todellisuus sekoittuvat. Kuvauksessa on kauhuelementtejä, mutta mikään kauhuromaani tämä ei ole. Tsernobylin tapahtumat ja Pripjat tuovat teokseen stalkermaisuutta, jota teos myös itse yhden henkilöhamon suulla suoraan kommentoi. Osin romaani mystisine viittauksineen ja tunnelmineen tuo mieleen Carlos Ruiz Zafonin Barcelona-sarjan (mm. Tuulen varjo), unien ja todellisuuden suhde puolestaan Jani Saxellin romaanin Unenpäästäjä Florian (2010).
Taidokasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti