keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet

 

"Jumalan, armeliaan armahtajan nimeen!"


WSOY 2011. 215 s.

Näkymättömät kädet on vaikuttava sarjakuvateos. Sen lukemisen jälkeen jää hämmentynyt olo. Tällainenkin on Eurooppa, jota olen kuitenkin pitänyt sivistyneenä ja tavoiltaan "länsimaisena" yhteiskuntana. Tällaista sortoa kuitenkin harjoitamme. Ei tee mieli matkustaa Aurinkorannikolle, tekee mieli aloittaa espanjalaisten vihannesten boikotti.

Näkymättömät kädet kertoo marokkolaisen Rashidin tarinan, joka "ei ole tapahtunut koskaan, mutta siitä on olemassa satojatuhansia versioita, jotka ovat totta". Rashid menettää työnsä. Hän haluaa ansaita perheelleen toimeentulon, eikä köyhä Marokko näytä tarjoavan räätälille mitään. Niinpä hän lähtee ystävänsä houkuttelemana laittomaksi siirtolaiseksi Välimeren pohjoispuolelle, Espanjaan. Meren ylitys on esimakua tulevasta: rankka ja traaginen. Espanjassa Rashid päätyy ensin Almeriaan, "neljänteen maailmaan", jonka "yli 16 000 jalkapallokentän kokoista kasvihuonetta näkyvät kuuhun asti". Almeriasta tie jatkuu syvemmälle Espanjaan - saavuttaako Rashid sen menestystarinan, jota hän on lähtenyt toteuttamaan, rikastumisen tekemällä työtä Euroopassa?

Tietäväisen käyttämä värimaailma on synkkä. Ruskeaa, mustaa, sinistä, joitain keltaisen sävyjä. Pääosassa on miesten maailma, vaikka myös Rashidin vaimo ja lapset saavat puheenvuoroja, samoin kuin satunnaiset espanjalaiset prostituoidut. Tietäväisen käyttämä kieli on osin ärsyttävää. Miesten maailman kielenkäytölliset karkeudet, niin rasistisen kuin seksistisetkin, tuntuvat - noh, karkeilta. Henkilöhahmoihin syvyyttä tuovaa herkkyyttä on lähinnä päähenkilö Rashidissa, ja sekin välittyy pääosin piirrosten kautta ilmeinä ja tekoina.

Kielessä eniten häiritsi kuitenkin ajoittainen saarnaavuus ja paasaavuus. Ehkä olen vain tottunut hienovireisempään ilmaisuun, mutta henkilöhahmojen suuhun laitetut taustoittavat repliikit, jotka kertovat laittomien siirtolaisten asemasta ja oloista Euroopassa, tuntuvat osoittelevilta ja alleviivaavilta. Tämä vaikutelma vähenee teoksen loppupuolta kohden.

Näkymättömät kädet on kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen teos. Se avaa silmät näkemään omaa elämänpiiriä laajemmalle ja ymmärtämään niiden ihmisten asemaa, jotka elävät yhteiskunnan marginaalissa vailla oikeuksia. Yhteiskunnan teos puolestaan näyttää armottomana ja omaa tai "omiensa" etua ajavana, "ulkopuolisille" perustelemattomasti ja epäoikeudenmukaisesti, suorastaan sadistisesti toimivana järjestelmänä.

Näkymättömien käsien antama kuva maailmasta on kovin kafkamainen. Mieleen tulee Kafkan novelli Lain edessä, jossa mies maalta odottaa koko elämänsä lain portin edessä pääsyä sisään lakiin. Kuolemansa lähestyessä mies kysyy portinvartijalta, miksi kukaan muu ei koko aikana ole pyrkinyt portista sisään, ja viimeisen kerran, voisiko hän vihdoin päästä itse sisään. Portinvartija vastaa portin olevan vain miestä varten, siksi muita pyrkijöitä ei ole ollut: "Tämä portti on vain sinua varten, ja nyt minä menen sulkemaan sen." Maailmassa ei ole oikeudenmukaisuutta, vaikka ihminen kuinka sitä omassa elämässään hakee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti