Aivovuoto @ Kom-teatterin Ravintolanäyttämö, Helsinki

Alkuun täytyy sanoa, että Kom-teatterin Ravintolanäyttämö on loistokonsepti: arki-iltoina järjestetään keikkoja ravintolassa, johon voi tehdä pöytävarauksen ja syödä hyvin ennen keikkaa, sitten nauttia keikkatunnelmasta arki-iltaan manioisti sopivana ajankohtana (klo 20) ja halutessaan jatkaa illan istumista keikan jälkeen, koska vielä ei ole liian myöhä.

Vuoden 2016 Ravintolanäyttämöohjelman aloitti Aivovuoto maanantaina 11.1. Keikka oli intiimi ja lämminhenkinen, biisit toimivat hienosti ravintolatilassa. Yleisö osallistui lempeän painostamisen myötävaikutuksesta yhteislaulukohtiin, ja nähtiinpä yleisön joukosta yksi yhden biisin aikana lavallakin laulamassa.

Hauska ilta ja hyvä konsepti - menen mieluusti toistekin!

J. J. Abrams: Star Wars - The Force Awakens

Seitsemäs Star Wars -elokuva The Force Awakens (2015) on onnistunut ja viihdyttävä kokonaisuus, joka sopivassa määrin nostalgioi aiemmilla elokuvilla mutta ei suinkaan jää vain menneisyyden vangiksi vaan on valmis myös päästämään irti menneestä ja kehittelemään uusia juonikuvioita.

Siinä missä aiemmat trilogiat keskittyvät lopulta kysymykseen hyvästä ja pahasta, voimasta ja pimeästä puolesta, The Force Awakens meinaa osin livetä perhedraaman puolelle. Toisaalta liialta perhesentimentaalisuudelta elokuvan pelastaa sen rohkeus lopulta irtautua menneestä ja suunnata kohti uutta.

Oikeastaan ainoa asia, josta minun piti katsojana hieman kamppailla elokuvan toteutuksessa yli, on se, että pahisnaamion takaa paljastuu sama näyttelijä (Adam Driver), joka (omaan makuuni liian teinissä) tv-sarjassa Girls (2012 - ) näyttelee varsin mulkkua ja itsekeskeistä poikaystävää. Jos tämän asiayhteyden tiedostamisesta on mahdollista päästä yli, täytyy todeta, että Driver sopii Star Wars -rooliinsa hyvin.

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin 3. Kuolema

"Israelin kuninkaana Jumalan rakastama Daavid kukisti moabilaiset."

Johnny Kniga. Suom. Otto Lappalainen. Alkuteos Torka aldrig tårar utan handskar - 3. Döden, 2013. 304 s.

Jonas Gardellin trilogian Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogian päätösosa Kuolema vie loppuun kertomuksen hivin saapumisesta Ruotsiin, ruotsalaiseen yhteiskuntaan ja Tukholman homoyhteisöön. Luin aiemmat osat, Rakkaus ja Sairaus, vuonna 2013 ja 2014, ja kolmatta osaa aloittaessani tuntui siltä, että trilogia kannattaisi lukea perätysten. Benjaminia, Rasmusta ja Paulia lukuun ottamatta en muistanut enää, kuka kukin tarinan muista miehistä - Bengtistä, Lars-Åkesta, Seposta... - oli, eikä kolmas osa juuri kertaa henkilöhahmojen ominaisuuksia tai asemaa tarinassa.

Kuolema tuntui minusta myös osin etäisemmältä romaanilta kuin Rakkaus tai Sairaus, joita molempia lukiessani itkin. Kuolemassakin on herkkiä ja koskettavia kohtauksia, mutta ehkä se, että kaksi aiempaa osaa ovat jo pohjustaneet sitä, mitä tuleman pitää ja minkä lukija näkee jo tämän osan nimestäkin, teki lukukokemuksesta jotenkin ennalta-arvattavan. Toisaalta Gardell kolmannessa osassa sortuu myös hieman luennoimiseen, mikä vie kirjalta ja sen tarinalta koskettavuutta. Mutta: "Tämän tarinan kertomat asiat ovat tapahtuneet. Ja ne tapahtuivat täällä. Tässä kaupungissa." Joten annettakoon ajoittainen luennoimisen maku anteeksi.

Kuolemassa on nimensä mukaan paljon kuolemaa ja sitä myöten paljon hautajaisia ja luopumista. Kuolemisen toisteisuus tekee siitä arkipäiväistä mutta sen lopullisuus näyttää, miten romaanin henkilöhahmokaarti suppenee ja miten kuolema vaikuttaa jäljelle jääviin - he elävät, mutta kuolema kerrallaan heidänkin todellisuutensa kapenee. Rakkaan ja läheisen ihmisen kuolemisen jälkeiset ajatukset tiivistyvät osuvasti sairaalasängyn ja ruumiin äärellä:

"Ei ketään jota rakastaa, ei ketään jota puolustaa, ei ketään jota suojella, hänellä ei ole enää velvollisuuksia, ei vastuuta, hän on täysin vapaa. Eikä hän halua sitä, ei hän halua olla vapaa."

Yksinäisyys ja erillisyys on vapautta ja eroa, joka tulee pyytämättä ja jota ei voi täyttää. Poissaolo on poissaoloa, vaikka muistot jäävätkin.

Traagisia monista hautajaisista ja parisuhteiden loppumisista tekee homoseksuaalisuus: se, että kun parisuhdetta ei virallisesti ole ollut olemassakaan, eloon jääneellä osapuolella ei ole välttämättä minkäänlaisia oikeuksia kuolleeseen. Vaikka hautajaiset olisi suunniteltu yhdessä ja olisi suunniteltu yhteinen hautapaikka, mikäli tästä ei ole mustaa valkoisella, mikään ei toteudu, mikäli vainajan omaiset päättävät toisin; ja miksipä eivät päättäisi, jos homoseksuaalisuus on alun alkaen salattu häpeänä sukulaisilta ja perhetutuilta.

Kuolema näyttää myös hivin lääkehoidossa tapahtuvan kehityksen ja yhteiskunnassa tapahtuvan arvomaailman muutoksen. Siinä missä kuolema ennen oli ainoa vaihtoehto hiviin sairastuneelle, alkaakin tapahtua sitä, että elämä jatkuu. Eloon jäämisen kokemus voi olla kuitenkin hyvin traumaattista, jos on valmistautunut siihen, että kuolee - kuolee niin kuin oma rakkaansa kuoli, ja sitten niin ei tapahdukaan, vaan elää näyttää jatkuvan loputtomasti (ja kenties ikään kuin ansaitsemattomasti). Kokemus vaikuttaa samanlaiselta kuin keskitysleiriltä vapautuneiden vankien kokemukset.

Ruotsalaisen yhteiskunnan arvomaailman muutos, avartuminen ja suvaitsevaisuuden lisääntyminen, näytetään ristiriitaisessa valossa. Vaaditaanko homokulttuurilta konservatiivisuutta, jotta se voisi olla hyväksyttävästi olemassa?

"Klaran pohjoisella kirkkokadulla - Klaran Pornokaduksi sanotulla, vanhalla seksiklubien kadulla, "Onnen" nimen saaneella homojen iskureitillä - pornoliikkeet ja pornoelokuvateatterit sulkevat ovensa yksi toisensa jälkeen. Kortteli saneerataan, kunnostetaan. Perverssiys poistetaan. Entisiin pornokauppojen tiloihin muuttaa farkkuliikkeitä, kampaamoja ja lounasravintoloita. Siistitään ja maalataan uudestaan, ja kun synti on remontoitu pois, katoavat myös nimettömät miehet, jotka ovat löytäneet täällä toisia miehiä seksikumppaneiksi. Suurimpana uhkana on vapaan seksin kannalla oleva homo, ja sellainen on saneerattava pois. Muut homot, ne jotka ovat halukkaita sopeutumaan, on nyt otettava kansankodin ja 'ruotsalaisen perheen' jäseniksi."

Mehevimpiä osumia romaanin kerronnassa ovat kohdat, joissa kuvataan Lars-Åken lapsuutta ja sen normatiivisuutta ja normaaliutta, mikä allegorisesti kuvaa toki myös homoseksuaalisuutta ja sen asemaa osana yhteiskuntaa. Yläasteen opintojenohjausta kuvataan näin:

"Yläasteella heillä on ammatinvalinnanohjausta.
        Tämä kuulostaa suurelta ja juhlalliselta, lähes kohtalonomaiselta. Lapsuuden loputtua heidän on nyt ajateltava elämän vakavuutta ja tehtävä ratkaisevia valintoja sen suhteen, miltä heidän tulevaisuutensa on tarkoitus näyttää. Tähän tarvitaan vastuullisten aikuisten kykyjensä mukaan antamaa ohjausta.
        Neuvontaa he saavat koulun opinto-ohjaajalta, joka kyyristelee pienessä ikkunattomassa kopissa koulun pääkäytävän varrella.
        Opon kopin yksi seinä on täynnä muovikoteloita, jotka sisältävät pieniä esitteitä valittavana olevista erilaisista kunnollisista ja arvostetuista ammateista.
        Sellaisista kuin sähköasentaja, esikoulunopettaja, diplomi-insinööri ja automekaanikko.
        Ei ole esitettä taiteilijaksi tai näyttelijäksi tai astronautiksi haluavalle.
        Opon pakeilla oppii yksinkertaisesti sen, että ei saa tähdätä liian korkealle.
        Että ei haaveile tavoittamattomasta vaan valitsee järkevän vaihtoehdon."

Ja tämähän on todellisuutta edelleen - olipa kyseessä sitten ammatinvalinnanohjaus tai jokin muu ohjauksen tai opastuksen osa-alue. Romaani paljastaa ja kyseenalaistaa sen, miten paljon näennäinen vaihtoehtojen esittäminen sulkee ulkopuolelleen:

"Ja Lars-Åke luisuu lapsuuden läpi ajattelematta oikeastaan juuri mitään. Hän ei halua olemassaoloaan eikä ole haluamattakaan sitä, hänellä ei ole syytä eikä kykyjä kyseenalaistaa järjestystä.
        Kuten että ensimmäiseksi luetaan englantia. Sitten yläasteella valitaan saksa tai ranska.
        Ne kielet.
        Englanti, saksa ja ranska. Muita kieliä ei ole koko maailmassa.
        Näin tämä on ajateltu.
        Kenties on jotain säröjä, mutta ne ovat niin poikkeuksellisia ja satunnaisia, että niitä ei voi edes tulkita.
        Joku joka haluaa lukea italiaa. Tai kiinaa."

Mikä kaikki ihmisten elämässä ylipäätään on sellaista, että Kuoleman sanoin on vain "englanti, saksa ja ranska", "muita kieliä ei ole koko maailmassa". Että on vain "kopin yksi seinä täynnä muovikoteloita, jotka sisältävät pieniä esitteitä valittavana olevista" mistä nyt milloinkin. Kuinka pieneksi ja ohjatuksi yksilön maailma voikaan muodostua, kun hänellä ei ole "syytä eikä kykyjä kyseenalaistaa järjestystä"?

***

Lukuhaaste 2016:
7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani - maalla ja kaupungissa" sopiva kirja
44. Kirjassa joku kuolee

Katja Kettu: Yöperhonen

"Minä olen Valkoisen Jumalan tytär ja minua ette kiinni saa."

WSOY 2015. 325 s.

Katja Ketun Yöperhonen on hieno romaani. Se kertoo moniäänisen, samalla historiallisen ja joko kulttuurihistorialliseksi tai fantasialliseksi nimettävän tarinan ihmisistä, kohtalosta ja rakkaudesta.

Tarina liikkuu kahdessa aikatasossa: toisaalta vuodessa 2015 ja Lavran kylässä, Marin tasavallassa Venäjällä (jossa leijailee vahvasti myös Neuvostoliiton henki, ylisten ja alisten henkimaailman olentojen lisäksi), toisaalta 1930-luvulta 1950-luvulle, Suomen Lapista Leningradin kautta Vorkutan työleirille, Komin tasavaltaan, Uralin taakse, lähelle Jäämerta.

Vuoden 2015 aikatason keskushenkilönä on Verna, nuori nainen, joka saapuu Lavran kylään selvittämään isänsä kuolemaan liittyviä tapahtumia. Vernan isä vaikuttaa päässeen jäljille siitä, mikä hänen sukunsa on: kuka on hänen äitinsä ja missä tämä on kuollut. Sitten isä on kuitenkin itsekin kuollut, hämärissä olosuhteissa Lavran kylässä.

Varhaisemman aikatason keskushenkilö on puolestaan Irga, Valkokenraalin tytär, joka 15-vuotiaana rakastuu Suenhampaaseen, jonka luokse hän loikkaa Neuvostoliittoon hiihtämällä rajan yli. Irgankin neuvostoparatiisi paljastuu siksi, josta olemme kuulleet: kuten moni Suomesta rajan taakse loikannut, Irgakin päätyy kuulusteltavaksi, saa tuomion petturuudesta ja laitetaan junalla Siperiaan, ja sinne hän Suomen näkökulmasta katoaa.

Irgan tarina kuitenkin jatkuu vaihtelevissa oloissa ja todellisuuksissa, joista yksi on dokumenttien todellisuus: kun vankileirien olot ovat mitä ovat ja poliittinen järjestelmä saa maailman näyttämään paperilla siltä miltä haluaa, totuus on olemassa niin monena versiona kuin siitä kertomuksia keksitään. Tämä onkin yksi Yöperhosen osuvimmista oivalluksista, ja siksi romaanin uskomaton ja polveileva kertomus tuntuu todelta, koska se voi olla yksi totuus siinä missä jokin toinenkin totuus voi olla totta.

Katja Ketun edellistä romaania, Kätilöä (2011), lukiessani Ketun kieli tuntui aluksi liian naturalistiselta omaan makuuni, vaikka Kätilön tarina loulta veikin mennessään. Yöperhosessa kieli sen sijaan tuntuu luonnolliselta ja toimii alun alkaen upeasti. Realistinen maailma ja kansauskon maailma lomittuvat toisiinsa, koska realismin todellisuus on yhtä uskomuksenvarainen kuin näkymättömissäkin oleva todellisuus. Marinmaalaisten uskomusmaailma välittyy aitona, Kominmaan samanistiset rituaalit ovat yhtä totta kuin työleirinkin todellisuus. Romaani herättää kansauskon henkiin elävästi - se, mistä ennen joulua luin Risto Pulkkisetn teoksesta Suomalainen kansanusko (2014), elää ja hengittää Yöperhosen maailmassa.

Yöperhosesta tulee väistämättä mieleen myös Sofi Oksasen Puhdistus (2008). Molemmat kertovat menneisyyden valheista ja petoksesta sekä totuudesta, joka tarinan edetessä väistämättä kuoriutuu esiin tai keriytyy pintaan, mutta siinä missä Puhdistus on yhteiskunnallinen ja muun muassa naisen asemaan kantaa ottava romaani, Yöperhonen on folklorea, uskomuksia tai nykyihmisen todellisuuskokemuksesta katsottuna fantasiaa hyödyntävä romaani, vaikka tässäkin romaanissa on oma yhteiskunnallisen vallantunnon ja pahuuden syntyä selittävä mehevä sivujuonensa.

Yöperhonen on kerrassaan taiten sommiteltu ja vetävästi sekä omaäänisesti kirjoitettu teos, ja moninäkökulmaisuudessaan mielestäni paljon Kätilöä kiinnostavampi, laajempi ja vaikuttavampi kirja. Kirjan luettuaan kirjailijaa ei voi kuin ihailla: mitä taidokkuutta.

***

Lukuhaaste 2016:
2. Matkakertomus
3. Kirjassa rakastutaan
4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja
17. Kirjassa juhlitaan
41. Kirjassa lähetetään kirjeitä
42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja
44. Kirjassa joku kuolee

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

"Kun hän oli lapsi, hän vastasi hymyyn hymyllä."

WSOY 2015. 251 s.

Elina Hirvosen romaani Kun aika loppuu on hieno, tarkkavireinen kirja, joka uskaltaa katsoa sitä kohti, kuinka elämä ei aina mene niin, kuin itse haluaisi ja haaveilisi: kaikkeen ei pysty itse vaikuttamaan ja ihminen ei ole niin kaikkivoipa, kuin hän toisinaan toivoo tai kuvittelee. Kun aika loppuu kertoo perheestä, jossa on neljä jäsentä: äiti Laura, isä Eerik ja lapset Aava ja Aslak. Tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin "jonkin ajan kuluttua", määrittelemättömään lähitulevaisuuteen. Romaanin suurin ansio on siinä, kuinka se kuvaa vanhemmuuden ja siitä näkökulmasta ihmisyyden pahimpia pelkoja, suurinta epäonnistumista ja sen kohtaamista:

"Jokainen saattaa ennen lapsia haluta olla epätavallinen, ihmeellinen ihminen ja elää epätavallisen, ihmeellisen elämän, mutta vanhemmaksi tullessa mikään ei ole yhtä helpottavaa kuin tavallisuus. Minä ponnistelin ollakseni tavallinen äiti. Että me olisimme tavallinen perhe, lapseni tavalliset lapset. Tavallisen on lupa hengähtää, lupa sulautua joukkoon, lupa hymyillä rennosti leikkipuistoissa ja vanhempainilloissa, lupa olettaa, että minun lapseni pysyy mykana pöiväkodissa ja koulussa, että hän saa keväisin todistuksen, löytää ystäviä, harrastuksia ja unelmia joita voi toteuttaa. Halusin olla äiti, jolla on lupa uskoa, että lapseni tulee aikuisena luokseni päivälliselle ja elää vielä pitkään sen jälkeen, kun minua ei ole."

Jokainen toivoo lapselleen hyvää, parempaa elämää kuin itselleen - ei välttämättä materialistisessa mielessä, tärkeämpi on toive kuulumisesta ja hyväksytyksi tulemisesta, niin myös kertomuksen äidillä, Lauralla. Laura on monella tapaa ristiriitainen naishahmo, jonkinlainen tabuäiti, sillä äitiys ei ole hänelle ollut haave vaan pikemminkin myöntyminen - mitä muuta elämässä olisi voinut valita kuin lapset? Entä jos ei olekaan sen parempi äiti, kuin mitä oma äiti oli, ja oma lapsuus ja nuoruus olivat olleet ahdistavia?

"En aina ollut hyvä äiti. En tiedä, olenko milloinkaan ollut kovin hyvä. Onko mahdollista olla välillä hyvä ja välillä huono? Jos on riittävän huono, mitätöikö se kaiken hyvän?"

"Minä ja Eerik olimme olleet etäällä toisistamme koko sen ajan, kun Aava ja Aslak olivat pieniä. Siihen aikaan tunsin, että oman elämäni rinnalla kulki toinen elämä, se joka päättyi, kun aloin odottaa Aavaa. Siinä elämässä minä rakastin Eerikin lisäksi myös muita miehiä ja naisia, matkustin ympäri maailmaa, luin loputtomasti kirjoja ja olin kaikkialla ulkopuolinen tavalla, joka ei ahdistanut vaan vapautti. Hyvin usein, kun patistin lapsia aamulla pukemaan tia illalla pesemään hampaat, kun istuin vanhempainilloissa, vastasin opettajan kirjoittamiin viesteihin tai lajittelin illalla pyykkejä, tuntui kuin joku olisi katsellut minua. Se joku oli nainen, joka ei ollut tavannut Eerikiä tai antanut periksi tämän toiveelle saada lapsi."

Romaanin perheen ihmisuhteet ovat etäisiä - ei siksi, että perheenjäsenet pyrkisivät siihen tai koska he eivät rakastaisi toisiaan, vaan suhteet vain näyttävät kehittyvän omien lakiensa mukaisesti. Ihminen ei voi kontrolloida tai hallita toista:

"Se aika oli niin täynnä töitä, omia ja lasten harrastuksia, rahahuolia ja paniikinomaiseksi muuttuneita kysymyksiä siitä mitä elämässä vielä voisi tehdä, mihin saattaisin kelvata vai kelpaisinko mihinkään, että rakkaudelle oli eniten tilaa silloin, kun rakastetut olivat poissa. Rakkaus tuntui vahvimmalta hetkinä, jolloin voin pysähtyä yksin vaalimaan mielikuvia heistä ja suhteista, jotka olisivat vailla todellisten ihmisten säröjä."

Perheen esikoinen, tytär Aava, on jokseenkin tavanomainen lapsi (jos näin voi sanoa), ja niinpä hänen roolikseen jää olla näennäisesti vahva. Pikkuveli Aslakin ongelmat - ystävättömyys, yksinäisyys, masennus - vievät kaiken tilan, eikä Aava saa perheessään tarvitsemaansa huomiota ja läheisyyttä, ja niin Aava loputtoman lähentymisen yrittämisen sijaan valitsee lopulta etäytymisen ja pakenemisen. Lapsuuden jälkeen, perheen lasten nuoressa aikuisuudessa, äiti Laura ei enää löydä yhteyttä tyttäreensä, vaikka hän sitä etsiikin, ja niin Laurakin on loputtoman yksin:

"Minä olen aina se, joka lähestyy, Aava se, joka lopettaa keskustelun. Aava lähtee eikä palaa pitkään aikaan, käy nopeasti Suomessa ja ehtii tavata vain kerran, silloinkin kiireessä ja ympärilleen vilkuillen, kuin tarkistaakseen onko pakotie auki. Kun minä suunnittelen uutta tapaamista, yhteistä retkeä tai matkaa, muutamaa päivää jolloin voisimme tutustua toisiimme uudestaan, Aava lähtee taas. - - 'Etkö oikeasti tajua? Juuri kotoa minä haluan pysyä kaukana', Aava sanoi ja minä hymyilin, niin kuin olen lapsesta asti oppinut hymyilemään, kun joki sisälläni musertuu."

Syy romaanin nykyisyydessä vallitseviin ihmissuhteiden etäisyyksiin piilee menneisyydessä, ajassa, jolloin asioita yritettiin korjata mutta jolloin niiden edessä kuitenkin oltiin avuttomia. Aavan ja Aslakin lapsuuden aikaa Laura muistelee näin:

"Siihen aikaan perhe oli minulle vieras. Eerikin kanssa olimme kohteliaissa mutta etäisiksi muuttuneissa väleissä, eikä kumpikaan jaksanut yrittää rakentaa siltoja. Aava meni koulun jälkeen ystävien luo tai sulkeutui omaan huoneeseensa heidän kanssaan. Kun yritin jutella Aavalle, hänen lyhyet vastauksensa saivat minut tuntemaan itseni loputtoman vanhaksi. Aslak vietti illat huoneessaan suljetun oven takana. Välillä koputin oveen, istuin hetkeksi hänen sänkynsä reunalle ja esitin kysymyksiä, joihin hän ei vastannut. Minulla oli itselleni aikaa ja tilaa, jota olin kaivannut kipeästi silloin kun lapset olivat olleet pieniä, mutta kotona leijuva apea hiljaisuus oli niin tukahduttavaa, että olin aamusta iltaan väsynyt."

Ja tuosta ajasta seurannutta etääntymistä näin:

"Kun Aava ja Aslak pakenivat minulta omiin suuntiinsa, olin häkeltynyt ja turta. Siitä surusta en osannut puhua edes Eerikille. Eerik teki pitkiä matkoja ja upposi kotona ollessaan työhön. Hän jutteli lasten kanssa koulusta ja matkoistaan. Joskus, unettoman yön jälkeen odotin hetkeä, jolloin voisin kertoa Eerikille mitä olin ajatellut - -. - - Ja vähitellen, vaikka en silloin ajatellut sitä niin, minä luovutin. Annoin heidän mennä. Hyväksyin pysyväksi muuttuneen etäisyyden ja keskityin siihen minkä osasin parhaiten, työhön."

Luin Kun aika loppuu -romaanin ennen muuta perheen, äitiyden ja ihmisuhteiden elämänmahdottomuuden kuvana, mutta se on ajankohtainen romaani myös yhteiskuntakriittisyydessään. Mitä voi seurata ja on seurannut siitä, kun joku jää yksin, eikä saa kokea yhteenkuuluvuutta minkään ryhmän kanssa? Mistä hän voi löytää samankaltaisiaan? Miten tällaista sosiaalisissa suhteissa täysin kokematonta ja haavoittuvaa ihmistä voidaankin vedättää! Yksinäisyydestä romaani maalaa kovin lohduttoman kuvan: yksinäisyys on yksinäisyyttä, eikä siitä eroon pääse, jos siihen on joutunut liian syvälle.

***

Lukuhaaste 2016:
44. Kirjassa joku kuolee

Laura Lindstedt: Oneiron. Fantasia kuolemanjälkeisistä sekunneista.

"Kuvittele, että olet puolisokea."

Teos 2015. 439 s.

Luettuani ensimmäisen luvun vuoden 2015 Finlandia-voittaja Oneironista en ollut järin innoissani: teksti tuntui liian hiotulta ja harkitulta, kylmältä - erittäin taitavasti rakennetulta mutta siksi etäiseltä. Myös erikielisten repliikkien ja fraasien sirotteleminen - vaikkakin se perustellaan sillä, että naisilla on eri äidinkielet - romaaniin tuntui pitkälti vieraannuttavalta ja itsetietoiselta kikkailulta. Jollen olisi erikseen päättänyt lukevani tätä romaania, kirja olisi todennäköisesti ensimmäisen luvun jälkeen jäänyt pölyttymään ja odottamaan seuraavaa avautumisen hetkeä unohdukseensa asti.

Onneksi kuitenkin annoin teokselle mahdollisuuden, sillä varsin pian ensimmäisen luvun jälkeen se tempaisi mukaansa, Nyt luettuani koko teoksen olen edelleen sitä mieltä, että se on erittäin taitavasti kirjoitettu ja kompositioltaan tarkkaan rakennettu teos, mutta se on ehdottomasti lukemisen arvoinen - ja samalla kotimaisessa kirjallisuudessa hyvin omaääninen teos.

Oneironissa seitsemän naista tapaa toisensa valkeassa, kuolemanjälkeisessä tilassa, josta takaumien kautta käydään eri puolilla maailmaa, erilaisissa kulttuureissa ja erilaisissa elämäntilanteissa, erilaisissa kokemuksissa ja elämissä - ja lopulta erilaisissa kuolemissa.

Romaani yhdistelee erilaisia lajityyppejä: mukana on paitsi kerrontaa ja dialogia (niin nykyaikaiseen tyyliin kuin myös Aleksis Kiven hengessä merkittynä), myös performanssia, runoutta, lehtiartikkeleja ja tietotekstin tyyliin kirjoitettuja osioita. Sanavalinnat ovat yksityiskohtaisia ja osuvia. Oneiron onnistuu paitsi kuvittelemaan ja tuottamaan kuolemanjälkeisyyden ja kuoleman itsessään, myös luomaan seitsemän kiinnostavaa naishahmoa, joista kuolemanjälkeinen tila onnistuu kuorimaan esiin olennaisimman.

***

Lukuhaaste 2016:
2. Matkakertomus
3. Kirjassa rakastutaan
34. Keskustelua herättänhyt kirja
44. Kirjassa joku kuolee

Helmet-lukuhaaste 2016

Helmet-kirjastojen lukuhaaste vuodelle 2016 näyttää tältä - eiköhän ole aika ottaa haaste vastaan!

1. Ruuasta kertova kirja
2. Matkakertomus: Oneiron 1/2016, Yöperhonen 1/2016, Pyhän Antoniuksen tuli 4/2016, Layla 5/2016, Sielusta sieluun 5/2016, Huolimattomia unelmia 5/2016, Ihmisruumis 5/2016, Kaksi kaupunkia 6/2016, Tappakaa ne saatanat 6/2016, Lennä, uneksi 7/2016, Kaikki se valo jota emme näe 7/2016, Aika suuri hämäys 9/2016, Seksistä ja matematiikasta 11/2016, Lempi 12/2016, Akvarelleja Engelin kaupungista 12/2016, Paras mahdollinen maailma 12/2016
3. Kirjassa rakastutaan: Oneiron 1/2016, Yöperhonen 1/2016, Vihreän teltan alla 2/2016, Neljäntienristeys 2/2016, Kissani Jugoslavia 2/2016, Huijareiden paraati 3/2016, Pyhän Antoniuksen tuli 4/2016, Harjukaupungin salakäytävät 4/2016, Layla 5/2016, Sielusta sieluun 5/2016, Ihmisruumis 5/2016, Isänsä poika 6/2016, Jumalat juhlivat öisin 6/2016, Kaksi kaupunkia 6/2016, Miten muistat minut 6/2016, Norwegian Wood 7/2016, Lennä, uneksi 7/2016, Kaikki se valo jota emme näe 7/2016, Yön tulva 7/2016, Taisteluni. Kolmas kirja. 8/2016, Hajaannus 8/2016, Aika suuri hämäys 9/2016, Katoamisten kirja 10/2016, Näkemiin taivaassa 10/2016, Rakkauden sola 10/2016, Seksistä ja matematiikasta 11/2016, Lapinpoika 12/2016, Lempi 12/2016, Akvarelleja Engelin kaupungista 12/2016, Paras mahdollinen maailma 12/2016
4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja: Yöperhonen 1/2016, Vihreän teltan alla 2/2016, Neljäntienristeys 2/2016, Kissani Jugoslavia 2/2016, Layla 5/2016, Sielusta sieluun 5/2016, Kaksi kaupunkia 6/2016, Kaikki se valo jota emme näe 7/2016, Katoamisten kirja 10/2016, Lempi 12/2016, Akvarelleja Engelin kaupungista 12/2016
5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman: Layla 5/2016, Hieno vai huono 5/2016, Ihmisruumis 5/2016, Rakkaus 6/2016, Norwegian Wood 7/2016, Hajaannus 8/2016, Rakkauden sola 10/2016
6. Kirjastosta kertova kirja: Huijareiden paraati 3/2016, Piirtoja ja kirjaimia 4/2016
7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin 3. Kuolema 1/2016, Pyhän Antoniuksen tuli 4/2016, Harjukaupungin salakäytävät 4/2016, Huolimattomia unelmia 5/2016,
   Ihmisruumis 5/2016, Huomenna nähdään 6/2016, Porsaan paperit 6/2016, Kauheimmat runot 6/2016, Tappakaa ne saatanat 6/2016, Norwegian Wood 7/2016, Yön tulva 7/2016, Taisteluni. Kolmas kirja. 8/2016, Rakkauden sola 10/2016, Lapinpoika 12/2016, Akvarelleja Engelin kaupungista 12/2016
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin: Vihreän teltan alla 2/2016, Neljäntienristeys 2/2016, Kissani Jugoslavia 2/2016, Huijareiden paraati 3/2016, Korppinaiset 4/2016, Wayward Pines - Viimeinen kaupunki 4/2016, Harjukaupungin salakäytävät 4/2016, Nukkelapsi 4/2016, Layla 5/2016, Hieno vai huono 5/2016, Sielusta sieluun 5/2016, Rakkaus 6/2016, Jumalat juhlivat öisin 6/2016, Huomenna nähdään 6/2016, Porsaan paperit 6/2016, Kauheimmat runot 6/2016, Miten muistat minut 6/2016, Tappakaa ne saatanat 6/2016, Norwegian Wood 7/2016, Lennä, uneksi 7/2016, Suomalaiset fasistit 7/2016, Kaikki se valo jota emme näe 7/2016, Yön tulva 7/2016, Hajaannus 8/2016, Minä. Opi sanomaan ei. 10/2016, Liian tunnollinen 10/2016, Katoamisten kirja 10/2016, Ylitunnollisuus 10/2016, Näkemiin taivaassa 10/2016, Rakkauden sola 10/2016, Kielen elämä 12/2016, Lempi 12/2016, Akvarelleja Engelin kaupungista 12/2016
9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja
10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Norwegian Wood 7/2016, Yön tulva 7/2016, Rakkauden sola 10/2016
11. Sarjakuvakirja
12. Näytelmä
13. Kirjan nimi on kysymys: Hieno vai huono 5/2016, Saako sinutella vai täytyykö teititellä? 6/2016
14. Historiaa käsittelevä tietokirja: Piirtoja ja kirjaimia 4/2016, Hieno vai huono 5/2016, Miten muistat minut 6/2016, Saako sinutella vai täytyykö teititellä? 6/2016, Tappakaa ne saatanat 6/2016, Suomalaiset fasistit 7/2016, Kielen elämä 12/2016
15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma: Jumalat juhlivat öisin 6/2016, Porsaan paperit 6/2016
16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta: Vihreän teltan alla 2/2016, Huijareiden paraati 3/2016, Hieno vai huono 5/2016, Ihmisruumis 5/2016, Huomenna nähdään 6/2016, Porsaan paperit 6/2016, Yön tulva 7/2016, Hajaannus 8/2016, Aika suuri hämäys 9/2016, Minä. Opi sanomaan ei. 10/2016, Liian tunnollinen 10/2016, Ylitunnollisuus 10/2016, Näkemiin taivaassa 10/2016, Rakkauden sola 10/2016
17. Kirjassa juhlitaan: Yöperhonen 1/2016, Huijareiden paraati 3/2016, Nukkelapsi 4/2016, Ihmisen osa 5/2016, Sielusta sieluun 5/2016, Ihmisruumis 5/2016, Isänsä poika 6/2016, Jumalat juhlivat öisin 6/2016, Kaksi kaupunkia 6/2016, Miten muistat minut 6/2016, Norwegian Wood 7/2016, Taisteluni. Kolmas kirja. 8/2016, Hajaannus 8/2016, Aika suuri hämäys 9/2016, Katoamisten kirja 10/2016, Näkemiin taivaassa 10/2016, Elä ja uneksi 10/2016,
    Seksistä ja matematiikasta 11/2016, Lapinpoika 12/2016, Paras mahdollinen maailma 12/2016
18. Lastenkirja
19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi: Huijareiden paraati 3/2016
20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan: Jumalat juhlivat öisin 6/2016, Yön tulva 7/2016
21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja
22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.)
23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.): Huijareiden paraati 3/2016, Nukkelapsi 4/2016, Hieno vai huono 5/2016, Sielusta sieluun 5/2016
24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja 
25. Kirjassa on yli 500 sivua: Vihreän teltan alla 2/2016, Isänsä poika 6/2016, Jumalat juhlivat öisin 6/2016, Kaksi kaupunkia 6/2016, Huomenna nähdään 6/2016, Suomalaiset fasistit 7/2016, Näkemiin taivaassa 10/2016
26. Elämäkerta tai muistelmateos: Nukkelapsi 4/2016
27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja: Suomalaiset fasistit 7/2016
29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja: Suomalaiset fasistit 7/2016, Liian tunnollinen 10/2016, Ylitunnollisuus 10/2016
30. Viihteellinen kirja: Huijareiden paraati 3/2016, Wayward Pines - Viimeinen kaupunki 4/2016, Isänsä poika 6/2016, Jumalat juhlivat öisin 6/2016, Huomenna nähdään 6/2016, Porsaan paperit 6/2016, Kauheimmat runot 6/2016, Kaikki se valo jota emme näe 7/2016, Aika suuri hämäys 9/2016
31. Olympialaisista kertova kirja
32. Kirjassa on myrsky: Korppinaiset 4/2016, Wayward Pines - Viimeinen kaupunki 4/2016, Sielusta sieluun 5/2016, Ihmisruumis 5/2016, Kaksi kaupunkia 6/2016, Katoamisten kirja 10/2016,
    Seksistä ja matematiikasta 11/2016, Paras mahdollinen maailma 12/2016
33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja
34. Keskustelua herättänyt kirja: Oneiron 1/2016, Layla 5/2016, Lennä, uneksi 7/2016, Taisteluni. Kolmas kirja. 8/2016, Elä ja uneksi 10/2016
35. Kirjassa ollaan avaruudessa
36. Kokoelma esseitä tai kolumneja: Tappakaa ne saatanat 6/2016
37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja: Rakkaus 6/2016
40. Eläkeläisen suosittelema kirja
41. Kirjassa lähetetään kirjeitä: Yöperhonen 1/2016, Neljäntienristeys 2/2016, Huijareiden paraati 3/2016, Korppinaiset 4/2016, Pyhän Antoniuksen tuli 4/2016, Harjukaupungin salakäytävät 4/2016, Sielusta sieluun 5/2016, Jumalat juhlivat öisin 6/2016, Kaksi kaupunkia 6/2016, Porsaan paperit 6/2016, Miten muistat minut 6/2016, Norwegian Wood 7/2016, Kaikki se valo jota emme näe 7/2016, Aika suuri hämäys 9/2016, Näkemiin taivaassa 10/2016, Rakkauden sola 10/2016, Seksistä ja matematiikasta 11/2016, Lempi 12/2016, Paras mahdollinen maailma 12/2016
42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja: Yöperhonen 1/2016, Vihreän teltan alla 2/2016, Kissani Jugoslavia 2/2016, Ihmisruumis 5/2016, Jumalat juhlivat öisin 6/2016, Kaksi kaupunkia 6/2016, Lennä, uneksi 7/2016, Katoamisten kirja 10/2016
43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.)
44. Kirjassa joku kuolee: Oneiron 1/2016, Kun aika loppuu 1/2016, Yöperhonen 1/2016, Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin 3. Kuolema 1/2016, Vihreän teltan alla 2/2016, Neljäntienristeys 2/2016, Kissani Jugoslavia 2/2016,
    Korppinaiset 4/2016, Pyhän Antoniuksen tuli 4/2016, Wayward Pines - Viimeinen kaupunki 4/2016, Harjukaupungin salakäytävät 4/2016, Layla 5/2016, Ihmisen osa 5/2016, Sielusta sieluun 5/2016, Ihmisruumis 5/2016, Rakkaus 6/2016, Isänsä poika 6/2016, Jumalat juhlivat öisin 6/2016, Kaksi kaupunkia 6/2016, Huomenna nähdään 6/2016, Porsaan paperit 6/2016, Miten muistat minut 6/2016, Tappakaa ne saatanat 6/2016, Norwegian Wood 7/2016, Kaikki se valo jota emme näe 7/2016, Hajaannus 8/2016, Aika suuri hämäys 9/2016, Katoamisten kirja 10/2016, Näkemiin taivaassa 10/2016, Rakkauden sola 10/2016, Elä ja uneksi 10/2016,
    Seksistä ja matematiikasta 11/2016, Lapinpoika 12/2016, Lempi 12/2016, Akvarelleja Engelin kaupungista 12/2016, Paras mahdollinen maailma 12/2016
45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja: Neljäntienristeys 2/2016, Korppinaiset 4/2016, Harjukaupungin salakäytävät 4/2016, Layla 5/2016, Ihmisen osa 5 /2016, Huolimattomia unelmia 5/2016, Kaksi kaupunkia 6/2016, Porsaan paperit 6/2016, Miten muistat minut 6/2016, Suomalaiset fasistit 7/2016, Hajaannus 8/2016, Lapinpoika 12/2016
46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
48. Kirjassa on alle 150 sivua
49. Vuonna 2016 julkaistu kirja: Korppinaiset 4/2016, Pyhän Antoniuksen tuli 4/2016, Sielusta sieluun 5/2016, Huomenna nähdään 6/2016, Miten muistat minut 6/2016,
    Suomalaiset fasistit 7/2016, Hajaannus 8/2016, Elä ja uneksi 10/2016, Lapinpoika 12/2016, Kielen elämä 12/2016, Lempi 12/2016, Akvarelleja Engelin kaupungista 12/2016, Paras mahdollinen maailma 12/2016
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja