Docendo 2022. Storytelin äänikirja, 12 h 20 min.
Helsingin Sanomat on ehkä pariinkin otteeseen viime aikoina nostanut esiin Helena Immosen Operaatio Kettu -sarjan sotajännärit. Operaatio Punainen kettu on romaaneista ensimmäinen. Se kertoo Venäjän aggressiosta Itämerellä. Romaani sijoittuu tarkemmin nimeämättömään nykyaikaan, jossa Suomen presidentti on Sauli Niinistö ja Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg.
Operaatio Punaisen ketun tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä, kun Ruotsi ilmoittaa liittyvänsä/liittyneensä Natoon ja Gotlannin valtaavat pienet vihreät miehet. Suomi pyydetään apuun takaisinvaltauksessa. Sen jälkeen aggressio eskaloituu: Suomenkin alueella alkaa tapahtua. On ilmatilaloukkauksia, informaatiosotaa, infrastruktuuriin kohdistuvia hyökkäyksiä, tunnuksettomia vihreitä miehiä valtaamassa maanpuolustuksellisesti tärkeitä kohteita, sotalaivoja - ja lopulta maasotakalusto vyörymässä itärajan yli ja perinteisen sodankäynnin mukaisia taisteluita.
Sodankäynnin etenemisen kuvauksessa Immosen romaani vakuuttaa realistisuudellaan. Immonen soutelee kirjallisesti osin samoilla vesillä kuin Ilkka Remes, mutta Immonen kirjoittaa uskottavammin. Jännitystä ja imua romaanista ei siltikään jää puuttumaan.
Jännäreille tyypillisesti henkilöhahmot ovat melko stereotyyppisiä ja ohuita. Operaatio Punaisessa ketussa keskiössä on kaksi pariskuntaa, Mikael ja Riina sekä Joni ja Meri. Pariskuntia yhdistää sukulaisuus: Riina ja Joni ovat sisaruksia. Mikael on töissä esikunnassa ja Riina on käynyt armeijan. Jonikin on käynyt armeijan ja kuuluu valmiusjoukkoihin. Meri on siviili. Mikaelilla ja Riinalla on alle kouluikäinen poika Topias, Meri puolestaan on romaanin alussa viimeisillään raskaana Jonille.
Keskeisten henkilöhahmojen kautta pystytään siis kuvaamaan sodankäyntiä erilaisten tasojen ja näkökulmien kautta: Joni päätyy heti tapahtumien käynnistyttyä tositoimiin, koska hän kuuluu valmiusjoukkoihin. Mikaelilla on asemansa vuoksi enemmän tietoa kuin muilla, mutta hänen päivänsä kuluvat suojatuissa bunkkereissa kaukana etulinjasta. Riinan kautta päästään puolestaan kuvaamaan sotimista naisnäkökulmasta - ja jostain syystä juuri Riina on kirjoitettu sellaiseksi hahmoksi, jolle ihmisen ampuminen ensimmäisen kerran tuottaa eniten hankaluuksia, koska Riina alkaa miettiä, onkohan vihollismies kentis isä ja eihän kenenkään isää nyt voi ampua.
Immosen kirjoitustyyli on velkaa myös Väinö Linnalle. Useissa luvuissa on luonnon personointia Linnan tyyliin: on mustarastas, kuukkeli tai aurinko, joka pohtii jotain tai toimii jollakin lailla - tyyli on samanlainen kuin Linnan 20 markan seteliin päätynyt sitaatti Tuntemattoman sotilaan lopusta: "Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti