Tove Janssonin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta ja Ateneum esittelee juhlanäyttelyssään Janssonin uraa. Näyttely yllättää laajuudellaan ja monipuolisuudellaan, sillä ainakin itse tunnen Janssonin lähinnä hänen Muumi-hahmoistaan.
Näyttely noudattelee jonkinlaista kronologiaa. Varasimme näyttelyn katsomiseen aikaa tunnin, mikä osoittautui liian lyhyeksi ajaksi. Näyttelyn alkupuoli ei ole niin kiinnostava kuin se, mitä puolivälistä eteenpäin seuraa. Alkupuolella esitellään valokuvia Janssonin elämästä sekä jonkin verran hänen sukulaistensa tekemää taidetta. Kiinnostavia ovat Janssonin lapsena ja nuorena piirtämät kuvat - varsinkin lapsena piirretyt kuvat ovat varsin tavanomaisia lapsuusajan piirroksia, jotka voisivat olla minkä tahansa päiväkodin kevätnäyttelystä.
Näyttelyn alkupuolella yllättää myös Janssonin poliittisuus: hän on kuvittanut useita kansikuvia kulttuurilehteen, ja niissä otetaan voimakkaasti kantaa senhetkisiin maailmanpoliittisiin tilanteisiin. Kuvituksissa seikkalee niin Hitler kuin Stalinkin, ja myös sota on voimakkaasti läsnä.
Alkupuolen maalauksen sen sijaan ovat suurelta osin varsin tavanomaisia, lähinnä muotokuvia mutta myös maisemia, ikään kuin harjoitustöitä, ja jos aikaa on niukalti, niiden seurassa ei kannata liian pitkään seiskoskella.
Näyttelyn puolivälin jälkeen kohdattavat maalauset sen sijaan ovat värienkäytössään ja ekspressionismissaan kiinnostavia, ja ainakin minulle ennen tätä täysin tuntematonta Janssonia.
Näyttelyn viimeiset huoneet keskittyvät Muumi-kuvituksiin, ja niitä olisi ollut mielenkiintoista katsella kauemminkin.
Näyttely on esillä Ateneumissa 7.9.2014 saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti