Hugh Howey: Siilo

"Lapset leikkivät, kun Holston kapusi kohti kuolemaansa."

Like 2013. Suom. Einari Aaltonen. Alkuteos Wool, 2013. 573 s.

Dystopia, täältä tullaan! Hugh Howeyn Siilo on maailma maan alla. Maanpäällinen maailma on tuhoutunut ja ihmiset asuvat maanalaisessa, yli satakerroksisessa Siilossa, jossa vallitsee tarkka hierarkia. Ylintä kerrosta, josta avautuu monitorien kautta näkymä ulkomaailmaan, asuttavat pormestari ja seriffi, Siilon keskitasolla sijaitsee huipputärkeä IT-osasto, syvätasolla koneosasto jauhaa energiaa ja pitää yllä Siilon konkreettisia toimintoja. Puutarhat ja eläinkasvattamot tuottavat ruokaa, kasvit kasvavat muulloksessa, jonka ravinteet ovat peräisin kuolleista. Kiertokulku on täydellinen, Siilo on toimiva yhteiskunta - tai siltä näyttää.

Kovin rangaistus, jonka seriffi voi langettaa, on puhdistustuomio. Puhdistusta suorittamaan voi joutua orwellilaisesta väärinajattelusta, Siilon maailman jatkuvuuden kyseenalaistamisesta, isien perinnön uhmaamisesta. Puhdistus on kauhea rangaistus, se tarkoittaa karkotusta Siilon ulkopuolelle: karkotettu puetaan avaruusuvun kaltaiseen suojahaalariin, hän poistuu ulos ilmalukon kautta, puhdistaa Siilon ulkomaailmaan antavat ikkunat niihin kerääntyneestä liasta ja pölystä, ja kulkee kohti kukkulalla siintävää aavekaupunkia, kunnes myrkkykaasujen syövyttävän vaikutuksen läpäistyä suojapuvun tuupertuu maahan...

Howey kuvaa luomaansa maailmaa uskottavasti ja mukaansatempaavasti. Kerronnan näkökulma vaihtelee eri henkilöhahmojen välillä. Kun epäilys Siilon todellisuutta kohtaan kerran herää, sitä on vaikeaa tukahduttaa. Lukija johdatetaan epäilyn syövereihin eri näkökulmista koukuttavalla tavalla.

Siilo käsittelee dystooppisia peruskysymyksiä todellisuuden todenmukaisuudesta ja olemassaolosta, hyvyydestä ja pahuudesta. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta romaanin todellisuus on mielenkiintoinen, sillä se käsittelee myös kysymyksiä yhteiskuntaluokista, vallankumouksesta ja sodasta. Siilo on varsin selkeästi luokkayhteiskunta, onhan se jaettu konkreettisesti kerroksiin, jotka on lisäksi jaettu kolmeen tasoon, syvätasoon, keskikerroksiin ja ylätasoon. Kaikilla tasoilla asuvien ihmisten panosta tarvitaan Siilon maailman ylläpitämiseen, mutta todellisuus on silti hyvin hierarkkinen ja kolme tasoa (lukuun ottamatta IT-osastoa, joka muodostaa todellisuuden todellisuudessa) muodostavat kukin omantyyppisen ilmapiirinsä. Viestintä ja liikkuminen Siilon sisällä eivät ole kovin helppoa, sillä sähköinen viestintä on kallista ja hissiä Siilossa ei ole - matka kerrostasojen välillä on käveltävä, tai viestejä voi toki välittää myös kantajien avulla.

Uudistusta janoavassa ja kipeästi vaativassa tilanteessa romaani panee toivonsa alaluokkiin ja mahdollisesti joihinkin yläluokan henkilöihin, keskiluokasta se sen sijaan maalaa varsin synkän kuvan: "Suurin osa keskikerroslaisista samaistuu ylätasolaisiin. -- He käyvät katsomassa näkymää [ulkomaailmaan] ja syövät ulkomaailmassa niin usein kuin voivat, ihan vain päästäkseen kapuamaan ylätasolle." Keskiluokka siis samastuu yläluokkaan ja haluaa pikemminkin pitää konservatiivisesti vallitsevaa tilannetta yllä muutoksen sijasta, siinä toivossa, että heillä joskus todellisestikin olisi mahdollisuus nousta yläluokkaan, johon he henkisesti samastuvat.

Siilo on sujuvasti ja vetävästi kirjoitettu romaani, jonka todellisuus alkaa paljastua ja sitä myöten muuttua sivu sivulta tarinan edetessä. Kannattaa lukea!

Siilosta muualla blogimaailmassa kirjoittavat muun muassa Niina T. Yöpöydän kirjat -blogissa ja Leila S. Pihin naisen elämää -blogissaan.