Miroslav Krleža: The Return of Philip Latinowicz

 

"It was dawn when Philip arrived at Kaptol railway station."

 V.B.Z. 2012. Engl. Zora Depolo. Alkuteos Povratak Filipa Latinovíca, 1932. 246 s.

Miroslav Krleža (1893-1981) on Kroatian tunnetuimpia modernisteja, jolta tietääkseni ei ole suomennettu teoksia. The Return of Philip Latinowicz on modernismia puhtaimmillaan. Teoksen nimihenkilö on lähtenyt nuorena poikana kotikaupungistaan Kroatiasta Euroopan metropoleihin, joissa hän on opiskellut kuvataiteilijaksi. Romaanin alussa hän palaa kotikapunkiinsa oltuaan poissa kaksikymmentäkolme vuotta. Philip Latinowicz on jo tunnustusta saanut taiteilija, mutta kotikaupunki keskenjääneinen asioineen vaivaa häntä. On aika kohdata menneisyys, nuorena maailmalle lähtemiseen johtaneet tapahtumat ja äiti.

Vaikuttavinta Krležan tyylissä on miljöökuvaus. Sateisen kaupunkipäivän osalta se kuulostaa tältä:

"And the smoke hangs around the roofs, yellow-grey and dirty, like a starving village dog, heavy as a bag of cement, and green as muddy water." Hieman enemmän lukijan hermoja sen sijaan vaatii vanhanajan Euroopan ylhäisön kuvaus, joka tuo mieleen esimerkiksi Thomas Mannin tai Leo Tolstoin. Yläluokkaisten henkilöhahmojen dialogi on täynnään vieraskielisiä (saksa, latina) repliikkejä, jotka englannintaja on tosin kääntänyt sulkuihin repliikkien perään. On myös rasittavaa lukea henkilöhahmoista, joiden tittelit vievät tekstistä kaksi riviä - tämän voi tietysti tulkita ironiaksi ja kritiikiksi, mutta minuun lukijana tehoavat ironia ja kritiikki silloin, kun ne osuvat kiinnostavaan kohteeseen. Tältä osin The Return of Philip Latinowicz on aikansa romaani - tai sitten samalla tavoin etäisyyden päästä nostalginen kuin muutkin vastaavankaltaiset teokset.

Philip Latinowicz on tyypillisen modernistisen eristäytynyt, yksinäinen ja epätoivoinen henkilöhahmo: "Man lives in his own closed world, has his own beauties, his own nervous excitements, intense and often rapturous and genuinely beautiful - but to inspire others with this beauty, with the genuineness of one's own rapture, is hard, and very often impossible of achievement. Impossible indeed!"

Philip Latinowicz on kuitenkin myös taidemaalari, ja maalaamisen pohdinta teoksessa saa lukijankin tarkastelemaan maailmaa uudella tavalla, värien, valon ja pintojen mahdollisuuksina. Maalaamisen kautta tarkastellaan myös (itse)petosta ja todellisuuksia sekä ihmisten välisiä suhteita ja odotuksia: Philipin äiti toivoo Philipin maalaavan hänestä muotokuvan. Muotokuvamaalaamisen prosessi on osuva allegoria äidin ja lapsen välisestä suhteesta.

Lähinnä romaani keskittyy kuvailemaan ympäristöä, Philipin havaintoja ja sekä nykyisyyden että menneen ihmissuhteita. Mukana on kuitenkin ehkäpä hieman yllättäen antiikin tragedioille tai nykyajan toimintaelokuville tyypillisiä juonenkäänteitä. The Return of Philip Latinowicz on lähes oppikirjamainen esimerkki modernismin tyylistä, mutta ei mielestäni erityisen antoisa romaanina.