Jennifer Egan: Aika suuri hämäys

"Se alkoi tavalliseen tapaan, tällä kertaa hotelli Lassimon naistenhuoneessa."

Tammi 2012. Suom. Heikki Karjalainen. Alkuteos A Visit from the Goon Squad, 2010. 410 s.

Jennifer Eganin romaani Aika suuri hämäys on viihdyttävä ja mukaansatempaava romaani, mutta sitä ei pitäisi lukea näin pitkien taukojen kera kuin itse luin, koska se on myös toisaalta varsin kokeellinen romaani esimerkiksi kerrontatekniikaltaan, toisaalta kerronta hyödyntää näkökulmatekniikkaa, mikä tuo romaaniin monen henkilöhahmon version tapahtuneista ja myös sivujuonina heidän omat elämäntapahtumansa, mikä kokonaisuudessaan tekee romaanista osin vaikeaselkoisen - tai ainakin vaatii lukijalta skarppaamista.

Eganin kirjoitustyyli on mielestäni hyvin viehättävä: pidin paljon hänen romaanistaan Sydäntorni (suom. 2013), ja kiinnostava on Aika suuri hämäyskin, vaikkakin se on myös vaativampi. Aika suuren hämäysen teemana on aika ja se, miten ihmiset ovat ajan armoilla, toimivatpa he sitten miten tahansa. Ihminen ei ole kaikkivoipa tai ikuisesti nuori, sen näyttää Aika suuri hämäys lempeän raa'alla, ironisella ja yksityiskohtaisella kuvauksellaan.

Monet henkilöhahmoista ovat nauttineet (?) elämästään niin holtittomasti, että aikuisuus tai vanheneminen ei ole mitään herkkua:

"'Sinun kahdenkympin villityksesi', niin kuin äiti kutsuu hukattuja vuosiani yrittäessään vakuuttaa, että minulla oli täysi oikeus pitää vähän hauskaa, mutta minä kyllä aloitin ennen kuin täytin kaksikymmentä ja jatkoin paljon kauemmin kuin kymmenen vuotta, Toivon sydämestäni, että ne ajat ovat nyt takanapäin. Aina joskus aamulla ikkunasta paistava aurinko näyttää kummalliselta. Silloin istun keittiön pöydän ääreen ja sirotan suolaa käsivarsieni ihokarvoille. En voi olla ajattelematta, että kaikki on ohi. Elämä meni menojaan, ja minä jäin tähän. Sellaisina päivinä tiedän, ettei minun kannata sulkea silmiäni liian pitkäksi aikaa, tia sitten hupi vasta alkaakin."

Toisaalta, olisiko aikuisuus tai vanheneminen välttämättä sen herkumpaa, vaikkei nuorena olisikaan sekoillut - myös sen Aika suuri hämäys kyseenalaistaa, Keskiluokkaisuus ei näyttäydy sen auvoisampana ratkaisuna kuin alamäki tai rappiokaan. Yksi henkilöhahmoista tarkastelee omaa asemaansa suhteessa yhteiskunnan luokkaeroihin lopultakin varsin tyytyväisenä:

"Omalla kohdallani homma oli - miten sen nyt sanoisi - päässyt vähän nuupahtamaan. Olin kaupungin hommissa alakoulun vahtimestarina ja kesällä keräsin roskia Williamsburg Bridgen lähellä sijaitsevassa puistossa East Riverin rannalla. En hävennyt millään lailla näitä hommia, koska ymmärsin jotain, mitä kukaan muu ei tuntunut tajuavan: siinä on vain mitättömän pieni ero, onko työssä lasisessa pilvenpiirtäjässä vai kerääkö roskia puistossa, niin pieni että ero on olemassa vain ihmisten mielikuvissa. Tai ehkä mitään eroa ei edes ole."

Aika suuri hämäys tekee runsaasti ironisia havaintoja myös nykyajan mediayhteiskunnasta, sosiaalisesta mediasta, identiteetin rakentamisesta ja valvontayhteiskunnasta. Todellisesta elämästä ja Facebook-elämästä kaikkitietävä kertoja ennakoi eräässä luvussa näin:

"Ramseyn safarin jäsenet olivat kokeneet jotain, josta he voivat kertoa tarinoita koko loppuelämänsä. Jotkut heistä ryhtyvät vuosia myöhemmin etsimään toisiaan Googlesta ja Facebookista, kykenemättä vastustamaan näiden sivustojen tarjoamaa toiveiden täyttymystä: Mitä mahtaa kuulua sille...? Parissa tapauksessa yhteydenotto johtaa tapaamiseen, jossa muistellaan menneitä ja hämmästellään ajan tuomio ruumiillisia muutoksia, jotka tosin haihtuvat muistelijoiden melestä muutamassa minuutissa. - - yleensä tapaamiset saavat muistelijat toteamaan, että yhteinen safari kolmekymmentäviisi vuotta aikaisemmin ei ole kovinkaan merkityksellinen side, ja ihmettelemään, mitä he oikeastaan odottivat."

Monien romaanin henkilöhahmojen elämä liitty tavalla tai toisella musiikkibisnekseen, julkisuuteen tai kuuluisuuteen. Näihinkin aiheisiin ja teemoihin romaani antaa ironisen katselukulman. Yksi hahmoista on Bosco: rokkitähti nuorena, ja vanhana, no...:

"'Levyn nimi on Sieltä tänne', Bosco sanoi. 'Ja siihen kysymykseen haluan vastata ihan ensimmäiseksi: Kuinka mä muutuin rokkitähdestä lihavaksi paskaksi, joka ei kiinnosta ketään? Eikä nyt teeskennellä, ettei niin tapahtunut. - - 'Mä olen valmis antamaan haastetteluja, musta saa tehdä henkilökuvia, ihan mitä vaan' , Bosco jatkoi. 'Antaa tulla sitä paskaa tuutin täydeltä. Joka saatanan nöyryytys julkisuuteen. Tämä on todellisuutta. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin on vaikea olla hyvännäköinen, varsinkin jos puolet sisuskaluista on poistettu. Aika on suurta hämäystä. Eikö sitä niin sanota?'"

Miten ihmisen elämä muotoutuu ja määrittyy? Onko nuoruuden hybriksellä hintansa?

"Hän muisteli vanhoja aikoja - - aikoja ennen avioliittoa, ennen vanhemmuutta, rahattomia aikoja, kovien huumeiden aikoja, vastuuttomia aikoja, jolloin he vielä hengailivat Lower East Sidella Boscon kanssa, menivät nukkumaan vasta auringon noustua, vierailivat epäröimättä tuntemattomien ihmisten luona, naivat välittämättä siitä näkikö joku heidät, olivat tyhmänrohkeita. Useammin kuin kerran kuvioon kuului (hänen kohdallaan) myös heroiinin piikittäminen, koska sehän oli kaikki pelkkää leikkiä. He olivat nuoria ja terveitä ja heillä oli aina ollut onni puolellaan - mitä pelättävää heillä oli? Jos jokin ei heitä miellyttänyt, mikään ei estänyt heittämästä kaikkea sikseen ja aloittamaan alusta. Mutta nyt Bosco oli niin sairas että pystyi tuskin liikkumaan ja suunnitteli kuumeisesti omaa kuolemaansa. Oliko se tulosta jostain yllättävästä luonnonlakien vääristymästä vai eikö siinä ollut mitään ihmeellistä? Olisiko heidän pitänyt ymmärtää etukäteen, mitä oli tulossa? Olivatko he itse aiheuttaneet sen?"


* * *

Kirjahaaste 2016:
2. Matkakertomus
3. Kirjassa rakastutaan
16. En ole ikinä ennen kuullut kirjasta
17. Kirjassa juhlitaan
30. Viihteellinen kirja
41. Kirjassa lähetetään kirjeitä
44. Kirjassa joku kuolee