sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät



"Syyssateiden aikaan kustantaja Olli Suominen osti sateenvarjoja ja unohti niitä ympäri Jyväskylää."


Atena 2010. 375 s.

Pasi Ilmari Jääskeläisen romaani Harjukaupungin salakäytävät on kiehtovaa luettavaa niin rakkaustarinoiden, elokuvien, elokuvallisuuden, maagisen realismin, jännityksen kuin Jyväskylänkin ystäville. Romaanin tapahtumat sijoittuvat Jyväskylään, jota romaanissa kuvaillaan samanaikaisesti ihastuttavan tunnistettavasti ja toisaalta maagisen realismin sävyttämänä.

Harjukaupungin salakäytävien päähenkilö on kirjakustantaja Olli Suominen, jolla on poika, vaimo ja keski-iän kriisi. Suhde poikaan tuntuu etäiseltä, suhde vaimoon väljähtyneeltä:

"Kuten niin monena aamuna ennenkin, hän ajatteli, että tuttuuden tunne oli harhaa. Ihmiset luulivat tuntevansa toisensa läpikotaisin, kun olivat eläneet vuosia yhdessä. Todellisuudessa ihmiset muuttuivat sitä vieraammiksi toisilleen, mitä pidempään he yhdessä elivät. Jossain vaiheessa rakastavaisina aloittaneet tottuivat toisiinsa ja lakkasivat olemasta uteliaita ja jakamasta muuta kuin kaikkein arkisimpia ajatuksiaan, kuvitellen että ihminen pysyy päivästä toiseen samana. Näin he muuttuvat toisiltaan salaa muukalaisiksi."

Yhtäkkiä Ollille avautuu yhteys nuoruudenrakkaus Kerttu Karaan, jonka kirjoittaman Elokuvallisen elämänoppaan Olli saa lahjaksi luokanopettaja-vaimoltaan, joka ei ylipäätään taiteen tai estetiikan päälle näytä erityisesti ymmärtävän. Kerttu Kara on Ollille kielletty hedelmä - tosin ei omena, vaan päärynä, tyttö päärynäkuvioisessa mekossa. Mutta onko nuoruuden huuma toisinnettavissa myöhemmin elämässä, vai jääkö päärynästä jäljelle vain raato - kara?

Tästä lähtöasetelmasta romaani alkaa kuitenkin avautua lukuisiin kiinnostaviin suuntiin eikä se todellakaan jää keski-ikäisen miehen rakastumisen tai hairahtumisen tyypilliseksi kuvaukseksi. Maaginen realismi astuu kuvaan, kun Ollin elämää avataan lapsuuden suuntaan. Lapsuuden kesinään Olli on viettänyt aikaa Enid Blytonin Viisikoksi samastuneen Viisikon kanssa, ja tämä Viisikko on löytänyt mystiset salakäytävät:

"He huomasivat nopeasti, että salakäytävät vaikuttivat ajatteluun ja erityisesti muistiin. Sisällä asiat vääristyivät ja tuntuivat toisenlaisilta kuin maan päällä. Aikakin kulkee omalla tavallaan: välillä se hidastuu, välillä kiihtyy ja joskus pysähtyy kokonaan. Jälkeenpäin he muistavat eri asioita tai samoja asioita mutta eri tavalla. Joitakin asioita he eivät muista lainkaan. Usein he ovat maan päälle noustuaan huomanneet kaiken salakäytävissä tapahtuneen jääneen hämärän peittoon ja jäljelle on jäänyt vain hölmistynyt olo, jonka salakäytävät ihmisille aiheuttavat."

Lapsuuden kesille on kuitenkin tullut traaginen loppu ja salakäytävät ovat unohtuneet. Miten nämä metaforisestikin ymmärrettävät salakäytävät voivat aueta keski-ikäiselle Ollille?

Juonen edetessä romaaniin tulee jatkuvasti uusia tasoja. Juoni alkaa saada dekkarimaisia piirteitä ja tarinan viittaukset niin kirjallisuuteen kuin eritoten elokuviin ovat runsaita. Romaanin lopetus on onnistunut ja se jättää pohtimaan elämänratkaisuja ja sitä, mikä merkitys on "käsikirjoituksen noudattamisella" ja miten vastuu tehdyistä ratkaisuista tai jahkailuista jakautuu kannettavaksi.

P.S. Tosin tarinan lopun jälkeen romaanista löytyy teksti: "Tästä teoksesta on painettu kaksi versiota, joiden loppuratkaisut poikkeavat toisistaan, eikä lukija voi kirjaan tarttuessaan teitää, kumman loppuratkaisun hän on käsiinsä saanut. - -"


***

Lukuhaaste 2016:

3. Kirjassa rakastutaan
7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani - maalla ja kaupungissa" sopiva kirja
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin
41, Kirjassa lähtetetään kirjeitä
44. Kirjassa joku kuolee
45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti