"Taivastila oli kallista ja ihmishenget halpoja Soheba Cityssä."
Like 2015. 214 s.
Jaakko Markus Seppälän esikoisromaanissa Lemen päähenkilö Nina elää dystooppisessa Soheba Cityssä. Nina tekee freelancerina toimeksiantoja, jotka suuryritysten hallitsemassa maailmassa liikkuvat sallitun ja mahdollisen rajoilla. Toiminnallisen scifiromaanin alussa Nina lähtee suorittamaan tehtävää, josta alun jälkeen ei ole paluuta. Paljastuu, että tekoäly nimeltä Lemen on karannut suuryritykseltä, eikä kukaan tiedä, missä se on tai mitä se tavoittelee.
Lemen on scifille tyypillisesti myös yhteiskuntakriittinen romaani:
"Nykyään 'valtio' tarkoitti tuskin muuta kuin suurten pelaajien pyörittämää shakkilautaa. Löyhää verkostoa, jossa infrastuktuurin toimivuus oli kaikkien osapuolten etu - lähinnä tuottavan osapuolen. Se, että kuluttajat saivat nauttia yläluuppien ohitusteistä ja äärimmilleen viritetyistä tietoliikenneyhteyksistä, oli korkeintaan tehokkaiden jakelukanavien toissijainen sivutuote - joka tietysti tarjosi hyvän bisnesmahdollsiuuden itsessään. Korporaatiot muistuttivat usein siitä, miten ne olivat valtiolliset valvontakoneistot vähitellen purkaessaan antaneet yhteiskunnan jäsenille lahjan: täydellisen vapauden. Olit vapaa tekemään elämälläsi mitä halusit... kunhat et astuisi yhtiöiden tai niiden edustajien varpaille."
Paitsi että Lemen kritisoi yritysvaltaa ja heikkoa valtiota, se ottaa kantaa myös yksilötason valinnan mahdollisuuksiin. Tarinan edetessä vaihtoehto vaihtoehdolta Ninalle alkaa paljastua, että hän kulkee umpikujasta toiseen. Niinpä hän puntaroi myös täydellisen suunnanmuutoksen vaihtoehtoa, joka tosin ei näyttäydy houkuttelevana:
"Mitkä olivat vaihtoehdot? Hänellä ei ollut päätä kouluttautua niin sanottuun kunnialliseen ammattiin. Eikä edes halua joutua siihen hämähäkinverkkoon. Uhrata itsensä vuosi vuoden jälkeen jonkin Sarcos Dynamicsin voittoprosentin eteen. Kuolla joka päivä kahdentoista tunnin kuolema maksanvärisessä haalarissa silkkikravattisen pikkumukun sylkykuppina. Eine Kleine Nachtmusik koodauslinjaston kaiuttimista kello 7. Ei puhetta työaikana. pyöräyttää pari pakkomukulaa jonkin selkärangattoman, mielikuvituksettoman vätyksen kanssa. Ostaa toivoa viikko toisensa perään yhtiön järjestetystä lotosta. Yhtiöasunnon formaldehydihuoneilma ja rapistuvat kalkkiseinät. Joka-aamuinen mefedronipilleri ja nenäverenvuoto. Firman seurantasiru olkavarressa ajankäytön optimoimiseksi. Työtunnin päätteeksi neljän minuutin vapaatuokio. Teeskennellä kotona rakkautta miehelle, jonka hengitys haisi sipulille ja tylsyydelle kakaroiden kiljuessa jaloissa. Pettää. Juosta vuosi vuodelta kovemmin ja huomata vain rypistyneensä ja köyhtyneensä. Pettyä pettämiseen. Muuttua haalekais kalkkiseinäksi ja rapistua pala palalta. Väsyä."
Soheba City on laaja ja monikerroksinen metropoli, jossa näyttää olevan vain voittajia tai häviäjiä. Rinnakkaistodellisuuksia on useita, niin kaupungin sisällä menestyjien ja häviäjien välillä kuin myös virtuaalisina lisätodellisuuksina kaupungin harmaudessa ja täysin omina, pelillisinä todellisuuksinaan, joissa hallitsevat rinnakkain mielikuvituksen ja koodin lait.
Lemen on ajatuksia herättävä scifidystopia. Kuinka kaukana romaanin teknologiavisiot itse asiassa ovat nykypäivästä? Onko todellisuus jollain lailla enemmän todellinen kuin virtuaalitodellisuus? Virtuaalitodellisuus on aina jonkun koodaama ja siksi rajoittuneempi, mutta entä jos ihminen kaipaakin todellisuuden rajoittamista, edes jonkinlaista järjestystä kaaokseen?
Ihminen ja todellisuus ovat kuitenkin aina ainakin osin konkreettisia ja fyysisiä, mistä johtuen jotkin seikat säilyttävät muutoksessakin vanhanaikaisen luonteensa:
"Aseman reaaliseinillä näkyi vain mainoksia. Nina suuntasi alkomuistista rullaportaille, jotka veivät maanalaisen kolmannelle tasolle. Fyysiset opastetaulut oli vuosien myötä riivitty käytäviltä, mutta maanalaisessa oli se hyvä puoli, että kerran perustettuja linjoja ei helpolla siirretty. Kehittyi virtuaali millaiseksi vain, maansiirtotyö pysyisi kalliina ikuisesti."
Paitsi että Lemen operoi konkreettisesti teknologian ja todellisuuden kanssa, se käsittelee myös ihmisyyden ja ikuisen elämän tematiikkaa ja sen moraalisuutta ja eettisyyttä. Onko ihmisyydellä rajoja, jos kehoa voidaan muokata implantein tai laajentaa erilaisin teknologisin sovelluksin, ja mikä on ihmismielen ja tekoälyn välinen suhde? Mikä lopulta on ihmisyyden ydin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti