KOM-teatterin Vallankumous eli Sisar Huttusen ihmeellinen elämä (ohjaus Juha Siltanen) kertoo eräästä kristillis-kommunistisesta vallankumouksesta, joka oikeastikin tapahtui Helsingissä kesällä 1917. Tällä kertaa teattreikävijän kannattaa ehdottomasti investoida kolme euroa käsiohjelmaan, sillä sen sisältö on huolella laadittu ja se auttaa paikantamaan näytelmän historiallista kontekstia.
Ensimmäinen puoliaika on hieman sekava ja katkonainen. Olennaisia henkilöhahmoja on kohtuullisen monta - tai ei heidän määränsä päätä huimaava ole, mutta itselleni tuotti alkuun hieman vaikeuksia pysyä mukana siinä, keitä he ovat ja miten he liittyvät toisiinsa ja tarinaan. Mutta kun näytelmä pääsee vauhtiin - tai kun siihen katsojana pääsee mukaan - voi huomata, että kyseessä on erittäin onnistunut kokonaisuus. Luvassa on sekä viihdettä ja huumoria että herkkiä kohtauksia. Ja kaiken ytimessä on vallankumos.
Vuosisadan alun Helsinki on varsin luokkajakoinen ja -tietoinen paikka, se käy selväksi heti. Työmies Aarne Kanervaa näyttelevä Johannes Holopainen on eittämättä tämän spektaakkelin tähti. Holopainen näyttelee roolinsa antaumuksella ja hänen kykyjään ei voi kuin ihailla.
Näytelmässä tärkeässä roolissa on orkesteri, sillä mukaan mahtuu runsaasti lauluja. Toisen puoliajan aloitus on lähes silkkaa kabareeta tai karaokea ja myös yleisöä laulatetaan. Toinen puoliaka, joka alkaa vallankumouksen jonkinlaisella toteutumalla Nikolainkirkossa, on erittäin onnistunut niin draaman kaareltaan kuin sisällöllisestikin. Loppua kohden näytelmä siirtyy surumielisiin sävyihin, ja loppukohtaus on todella vaikuttava.
Huumorihahmona ja yhteiskunnan valtaa käyttävänä psykiatrina lavalla (tai suurimman osan aikaa sairaalatoimistokopissaan) nähdään Jean Sibeliuksen veli Christian Sibelius (Juho Milonoff), joka sisaruskateudesta ja huonosta itsetunnosta kärsivänä latelee tulkintojaan ja totuuksiaan ja pääsee hetken ajan loistamaan myös lavan kirkkaimpana tähtenä. Myös Jean-veli käy paikan päällä pössyttelemässä sikariaan.
Vallankumousen tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1917-1918 ja viittaukset nykyaikaan on toteutettu absudristi ja räväkästi. Kirkonvaltauksen Pussy Riot -viittaus ei voi jäädä keneltäkään huomaamatta ja lauluja on uudelleensanoitettu hauskasti.
Vallankumousessa pääsee sekä nauramaan että herkistymään elämän epäreiluuden äärelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti