Jytäkesä Go-Go @ Suvilahti, Helsinki

Huh hellettä voi todellakin sanoa myös Jytäkesä Go-Go:n osalta!

Lauantai-iltapäivämme alkoi päälavalta, missä Antti Autio soitti iltapäiväsetin aikuisrockia.

Absoluuttinen nollapiste täytti autereisen päälavan kentän.

J. Karjalainen soitti aivan mahtavan alkuiltaan sopivan keski-ikäisen rokkikeikan, joka oli nautittavaa kuunneltavaa ja tanssittavaa. Keikka alkoi uuden levyn biiseillä ja jatkui osuvasti valituilla kesään sopivilla hiteillä, kuten Marjaniemessä ja Hän.

Go-Go-lavalla rokkasi loppuillasta Mary Ann Hawkings.

Festarin viimeisenä bändinä kuultiin Saimaa, joka osoittautui mielettömän svengaavaksi bilebändiksi - niin tanssittavaksi, etten edes tullut ottaneeksi kuvia. Ennen encorea kuultiin Finlandia, joka aiheutti aika ristiriitaiset tunelmat. Hieno biisi ja upea sovitus, mutta tämän maailmanajan eurooppalainenkin kehys on sotaisa: Ukrainan sotaa on jatkunut jo kolme vuotta, tai jos Itä-Ukrainan valtaus lasketaan, niin yli kymmenen. Encorena sitten taas jammailtiin kevyemmissä tunnelmissa.

Jytäkesä osoittautui hyvän fiiliksen aikuiseen makuun tehdyksi sopivankokoiseksi festariksi, jonka järjestelyt toimivat ja tunnelma oli hyvä. Loppuillasta huomasi, että ruokatarjonnassa olisi saanut olla enemmän kasvis- tai vegaanisia vaihtoehtoja (ne loppuivat ensimmäisenä) ja Tiivistämössäkin olisi ollut kiinnostavia esiintyjiä, mutta jono sisään oli matemaattisesti aika toivoton, jos ei ollut hyvissä ajoin ennen keikkaa liikkeellä, ja sisällä olleet totesivat lämpötilan olleen kuin saunassa, eli keikan kuunteleminen vaati myös kisakuntoa ja nesteytystä (mitä vaadittiin myös ulko-oloissa ennen auringon kääntymistä iltaan). 

Matkakoski, Tornionjoki

 

Tornionjoen Matkakoskella on kauniit maisemat ja kosken kohinasta pääsee nauttimaan sekä hiekkarannalla että kalliolla.

Ulrika Lagerlöf: Lakkasuo

 

"Lumi on rakeista ja märkää jalkojen alla ja roiskuu pitkin sääriä juostessa." 

Ruotsinkielinen alkuteos Hjortronmyren. Suom. Kristiina Vaara. Otava 2025. 400 s.

Lakkasuo on viihderomaani, jonka tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Ruotsiin ja joka kertoo rakkaudesta, suvun salaisuuksista ja luonnon merkityksestä. Romaani etenee kahdessa aikatasossa. Nykyisyys tapahtuu vuonna 2022, ja nykyhetken keskushenkilönä ja samalla romaanin päähenkilönä on metsäteollisuusyhtiössä työskentelevä Eva, joka lähetetään kotikyläänsä ratkomaan yhtiön mediaskandaalia. Menneisyys puolestaan sijoittuu sotia edeltäviin vuosiin 1930-luvulla. Ollaan samassa pohjoisruotsalaisessa pikkukylässä, ja keskiössä on Evan 17-vuotias isoäiti Siv. Sivillä ei ole mahdollisuutta jatkaa opintoja, vaan hänet lähetetään kokiksi savottakämpälle keskelle miehistä maailmaa ja korpea. 

Menneisyyden tasolla romaanissa on kyse Sivin kasvukertomuksesta ja valinnoista, joita hän tekee tai hänen on mahdollista tehdä. Savottaelämä näyttäytyy raskaana työnä ja nuoren tytön epävarmuutta ja varmuuden hiljattaista kasvamista kuvataan uskottavasti. 

Lakkasuon tematiikka käsittelee paitsi luontosuhdetta ja ihmisten suhtautumista metsään eri aikoina ja eri näkökulmista, myös ruotsalaisten ja saaamelaisten välistä suhdetta ja siihen liittyvää kitkaa, joka tulee näkyväksi metsään liittyvien ristiriitaisten intressien ja keskenään ristiriidassa olevien oikeuksien kautta. Myös aktivismia käsitellään sekä nykyajassa, jossa aktivistiteinit kampanjoivat metsän suojeluarvojen puolesta hakkuita vastaan, että menneisyydessä, jossa osa saamelaisista herää yhteiskunnalliseen aktivismiin maanomistukseen liittyvien oikeuksiensa puolesta. 

Lakkasuon juonessa on monia tasoja ja viihderomaaniin sopivia onnistuneita elementtejä: rakkautta, salaisuuksia, jännitystä ja yhteiskunnallisia teemoja. Evan ja Sivin tarinan rinnakkain kulkeminen osoittaa, kuinka aika, jossa elämme, määrittää elämän ongelmia ja niiden ratkaisemisen tapoja.