Gilbertin ja Georgen teokset ovat valtavia, lasimaalausmaisia ja värikkäitä. Näyttely on laaja ja sisältää useita teossarjoja, jotka edustavat moninaisia teemoja: partaa, joulua, Britanniaa, terroria, koulua, uskontoa, kakkaa, seksiä, sukupuolisuutta... Näyttelyä kierrellessä syntyy vaikutelma, että tekijöillä on ollut hauskaa tehdessään taidetta, sen verran revitteleviä lopputulokset ovat. Taulut leikittelevät mainos- ja musiikkivideoestetiikalla ja värit ovat hyvin päällekäyviä ja voimakkaita.
Katsomiskokemuksen jälkeen olo on varsin uupunut ja hämmentynyt. Tuntuu siltä, että taideteosten ensisijainen tehtävä on provosodia, olipa provokaationappula sitten kullakin katsojalla millainen - ja kuinka paljon nykymaailmassa kiinnostaa tai jaksaa provosoitua, kun provokaatio tuntuu pikemminkin eritoten somen "keskustelukulttuurin" myötä olevan lähinnä normi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti