Stefano Solliman ohjaama ja Benicio del Toron tähdittämä elokuva Sicario 2: Soldado on ihan viihdyttävä toimintaelokuva, jossa tosin toiminta lähtee liikkeelle hieman hitaasti. Elokuvan katsominen muistuttaa pikemminkin tv-sarjan osan katsomista: tapahtumat lähtevät liikkeelle ikään kuin kesken tarinaa ja lopetus on sellainen, että luvassa varmasti on jatkoa, jos vain rahahanat ovat auki. Sicario 2: Soldado vaikuttaa enemmänkin elokuvalta, joka kuvaa tilannetta, ei niinkään juonta tai tapahtumasarjaa.
Aloituksessa haetaan vauhtia kaukaa. Elokuvan pitäisi kertoa Meksikosta, laittomasta ihmiskaupasta Meksikon ja Usa:n rajalla. Aluksi kuitenkin lähdetään Afrikkaan kuulustelemaan somalialaista merirosvoa. Kun vauhtia on sieltä saakka haettu selittämään ihmissalakuljetuksen juurisyitä Amerikan mantereella, lähdetään punomaan juonta, jossa amerikkalaisten konkreettinen tavoite on sytyttää sota meksikolaiskartellien välille kidnappaamalla erään kartellin pomon 16-vuotias tytär ja saada kidnappaus näyttämään toisen kartellin tekemältä. "Things get dirty" all the time, eli amerikkalaiset liikkuvat pääosin laillisuuden tuolla puolen ja hyödyntävät erilaisia laittomia kontakteja operaation hoitamisessa. Rahasta ja välineistä ei ole puutetta, mutta tietysti kaikki menee monellakin tapaa pieleen.
Tunnelma elokuvassa on synkkä ja äärimmäisen maskuliininen: nähdään lähikuvia tosimiehistä, joiden dialogi on kuin kovaksi keitetystä dekkarista. Jos katsojan pokka pitää dialogin, osin epäloogisten tapahtumien ja kuolleistaheräämisten keskellä, elokuva on omanlaistaan viihdettä. Naisten rooli elokuvassa kilpistyy 16-vuotiaaseen tyttöön, jonka äärellä toki kovistakin kovimman miehen sydän sulaa.
Sicario 2: Soldado ei jätä pysyvää muisti- tai tunnejälkeä, mutta ei sen katsomisesta turhautunuttakaan oloa jää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti