Selja Ahava: Eksyneen muistikirja

"Anna oli jo vanhus, kun Jumala vihdoin palasi."

Gummerus 2010. 205 s.

Eksyneen muistikirjan päähenkilö on Anna, joka "kurkottaa kohti omaa olemustaan ja ihmisyyttään", "elää monessa ajassa samanaikaisesti", koska "hänen muistinsa on irronnut kiinnikkeistään". Miksi näin on tapahtunut ja missä vaiheessa Annan elämää, siihen romaanissa lähinnä vihjaillaan. Romaanin rakenne on suhteellisen sekava, sillä aikatasoja on monia ja ne vaihtelevat, Annan kerronnassa vaihtelevat nykyhetki ja muistot, jotka sekoittuvat kuvitelmiin.

Muistihäiriötä ei sen tarkemmin nimetä, joten tuntuukin, että kirjoittaja haluaa teoksessaan pikemminkin tutkia erilaisten todellisuuksien rakenteita ja mahdollisuuksia kuin pyrkiä kuvaamaan muistihäiriöisen todellisuutta, vaikka se onnistuukin hienosti vainoharhaisissa kohdissa, joissa Anna kuvittelee "jonkun" vaihtaneen esineiden paikkoja, uskottelevan uusia esineitä vanhoiksi tutuiksi tai uusia asuntoja kodiksi. Myös altzheimeria sairastava vaarini oli sitä mieltä, että "joku" oli käynyt laittamassa hellan päälle (kun hän oli ilmiselvästi tehnyt sen itse) tai toisaalta että ei, ketään ei ole käynyt katsomassa häntä (vaikka vierailijoita olisi ollut samalla viikolla).

Annalla on omassa maailmassaan kuusi lasta, jotka välillä ilmaantuvat paikalle ja joita hän hoivaa. Todellisessa maailmassa Anna on lapseton. Kultakutri ja kolme karhua -sadusta tuttu karhuperhe alkaa vierailla Annan kotona vaatien talviunirauhaa, ja ajatus talviunen nukkumisesta liittyy myös Annan traumaattiseen metsäkokemukseen. Jokin valtava väsymys ja tarve liueta osaksi ympäröivää maailmaa, olla solu valtavassa massassa, ne ovat ominaisuuksia, jotka tuntuvat määrittävän Annan luonnetta voimakkaimmin.

Jotain kiehtovaa tässä romaanissa siis on, mutta teksti ei oikein etene. Kuvailua on paljon, mutta Annassa ei ole paljoa samastumispintaa, pelkkiä vihjeitä. Toisaalta Annassa ei tunnu muistin ja muistojen sirpaleisuuden takia olevan pysyvyyttä, joten identiteetin liukuvuudessa on oma logiikkansa. Koskettavampi ja realistisempi romaani muistisairaudesta on esimerkiksi Lisa Genovan Edelleen Alice.