Nyt kesällä maistelukerta taitaa jäädä yhteen, mutta neljä uutta siideriä tuli koettua, ja kokemukset olivat kovin yllättäviä.
Aloitimme kahdella juomalla: Yarlington Millillä ja Kingstone Blackilla. Vaikka nimistä ei niin voikaan päätellä, kyse on kahdesta saman panimon tuotteesta, joissa on paljon samaa sekä ratkaiseva ero. Molemmat ovat englantilaisia.
Yarlington Millistä (yhdyssanavirheitä harrastava) esite kertoo seuraavaa: "Tämän puolikuivan Single Variety siiderin omenat kypsyvät marraskuussa ja siideri kypsytetään hitaasti kesää kohden. Näin saadaan rikas ja täyteläinen maku tähän Yarlington Mill omenalajikkeesta valmistettuun siideriin. Harvinainen herkku, jota ei aina ole saatavilla."
Kingstone Blackia puolestaan kuvaillaan näin: "Kingston Black omenalajikkeesta valmistettu Single Variety Vintage siideri. Tämä omenalajike on siiderimaailman tunnetuin ja siitä valmistettua siideriä on ollut kautta aikain tapana nauttia juhlahetkinä."
Molemmat edellä mainitut ovat väritlään hyvin tummia - en ole koskaan aiemmin juonut näin tummaa siideriä. Maku on molemmissa hyvin omenainen ja sikäli muistuttaa kotitekoisen omenamehun makua.Yarlingon Mill on puolikuiva (tai puolimakea), ja todellisuudessa hyvin makea! Suorastaan siirappimainen, ja tujuudessaan jollain lailla jopa sherryinen. Tämä siideri sopisi pikkiriikkiseksi lasilliseksi jonkin jälkiruoan kera - puolen litran tuoppi on aivan liikaa. Kingstone Black eroaa Yarlington Millistä siinä, että se on kuiva ja todella kuiva onkin. Molemmat juomat ovat varsin rankkoja kokemuksia!
Kolmas kokeilu juoma on nimeltään Rozel-Rose Pear Cider Jerseystä. Esite kuvailee 0,75-litran pullossa myytävää juomaa näin: "Rozel-Rose yhdistää kahden juoman parhaat puolet - päärynäsiiderin ja trendikkään Rosen. Herkullisen vaaleanpunainen, raikas ja mieto makunautinto Jerseyn-saarelta." Tähän ostokseen päädyimme, koska toinen 0,75-koossa myytävä juoma, La Pommeraire Dry Ranskasta, oli jo loppuunmyyty.
Rozel-Rose oli täydellinen yllättäjä. En erityisesti juo päärynäsiideriä ja roseviiniä vielä sitäkin vähemmän. Väri oli totaalisen tyttöpinkki ja olemus kupliva. Maku on äärimmäisen karkkinen ja makea - se muistuttaa geneerisesti kaikkia pinkkejä ja punaisia karkkeja, esimerkiksi Haribon kirsikkakarkkeja tai kirpeitä pinkkejä pääkalloja, joita voi ostaa irtokarkkeina. Ja mikä uskomattominta: se on todella hyvää!
Viimeisen kokeilun piti olla varmin: Magners Irish Pear w. Natural Ginger. Magners eli Bulmers omenana on ehkä maailman parasta siideriä ja peruspäärynäkin menee. Baarimikko kertoi inkivääriversion suunnatun erityisesti Australian markkinoille. Inkivääri-Magnersia esite kuvailee seuraavasti: "Puolimakea päärynäsiideri, johon on lisätty aitoa tuoretta inkivääriä. Mielenkiintoinen ja raikas makunautinto." Sana "mielenkiintoinen" herätti etukäteen hieman epäilyä, mutta otsimme yhden. Onneksi vain puoliksi. Haju (kyllä: tuoksusta ei oikein tässä yhteydessä voi puhua) oli samanlainen kuin maku. Ja mikä se sitten oli? Julkinen vessa. Hyi vittu ( + anteeksi). Siis toisin sanoen jokin hyvin yleisesti käytetty pesuaineen esanssi. Yhhyh! En suosittele kenellekään.
Kesäiset kokeilut olivat siis varsin erikoisia ja yllättäviä. Mukavaa, että erikoisia ja jännittäviä siidereitä on tarjolla! Monia makuja jäi vielä testaamatta, onneksi ketjuun kuuluvat kapakat myyvät festivaalin jälkeenkin hyllyyn jääneitä makuja. Siiderifestivaali on ehdottomasti yksi suosikkifestareistani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti