lauantai 8. joulukuuta 2018

Mokoma @ The Circus, Helsinki


Mokoman Kurimus 15 vuotta -juhlakeikka Helsingin The Circus -yökerhossa oli kahden tunnin kattaus jytinää ja silkkaa energiaa. Paikka oli tupaten täynnä yleisöä, joka eläytyi keikkaan ihan täysillä: tunnelma oli todella intensiivinen, suorastaan hurmoksellinen.

Esitystalous III: Radio @ Espoon kaupunginteatteri, Espoo

Juha Jokelan kirjoittama ja ohjaama Esitystalous III: Radio kertoo radiokanavasta nimeltä Radio Stage. Kanavaa luotsaa Jami, jolle radio on intohimo. Näytelmän keskeinen teema on muutos - ja sen myös Jami saa kohdata, kun yrityksen ylemmältä taholta paikalle lähetetään Marika, jonka tehtävä on viedä läpi kanavauudistus, jotta laskusuuntainen tuotto saataisiin jälleen nousuun. Kanavauudistuksen toteuttamisessa Marika nostaa esiin aamuohjelmaa juontavan "nuoren" naisen, Karoliinan, jolle hän haluaa antaa enemmän valtaa, vastuuta ja tilaa. Ja mitä sitten tapahtuukaan?

Näytelmässä vastakkain asetetaan perinteinen ja uudenlainen tapa tehdä radiota, tuottohakuisuus ja maailmanparantajuus, asiantuntemuksella toimitetut sisällöt ja pinnallinen radiopuhe, uusi ja vanha sukupolvi arvo- ja moraalikäsityksineen sekä muutos ja muutosvastarinta. Radio kuitenkin purkaa vastakkainasettelujen mustavalkoisuutta ja kyseenalaistaa vastakkainasetteluja hienosti: tarinaa ei kerrota vain Jamin näkökulmasta, vaan kaikki hahmot saavat äänensä ja tulkintansa kuuluviin, ja yksi näytelmän keskeisistä ideoista liittyy myöskin nyky-yhteiskunnan tarinallisuuteen ja siihen, kenen tarinaa kerrotaan ja ketkä saavat äänensä kuuluviin; keillä on oikeus puhua ja ovatko kaikki äänet yhtä tärkeitä; miten ihmiset itse määrittelevät itsensä ja miten toiset puolestaan heidän toimintansa näkevät ja nimeävät.

Näytelmä tekee näkyväksi varmasti jokaiselta työpaikalta tutut konsulttipuheet ja uudistus"tarpeet", mutta näytelmän vahvuus on siinä, ettei se leimaa mitään tahoa hyväksi tai pahaksi, vaan johtopäätökset jätetään katsojan tehtäviksi. Aineksia johtopäätösten tekemiseen näytelmä tarjoaa runsaasti. Se, mitä suoraan sanotaan, on, että ainoa pysyvä asia maailmassa on muutos - mutta kuitenkin tähänkin vaikuttaa olevan poikkeus: jos päätyy huomaamaan kaikki historian, nykyhetken ja tulevaisuuden kerrokset samanaikaisesti, ne näyttävätkin yllättävän samanlaisilta, eikä siinä näkymässä näytäkään havaittavan mitään muutosta...

Radio-näytelmän hahmot edustavat osuvasti radioäänien ja -juontajien stereotyyppejä (mikä tuo näytelmään hauskuutta ja tunnistettavuutta), mutta samanaikaisesti kussakin hahmossa on haavoittuvuutta ja syvyyttä. Näytelmän katsominen auttaa ymmärtämään työelämää ja antaa siihen uusia näkökulmia - näytelmä muistuttaa hienosti siitä, että minun näkökulmani ei ole ainoa eikä minun näkökulmani välttämättä ole sen oikeampi kuin kenenkään muunkaan. Hieno näytelmä!

Sandro Tapiola, Espoo

Ravintola Sandro Tapiolassa on talvi-illassa houkuttelevan ja lämminhenkisen näköinen rakennus. Valitettavasti kokemuksena ravintola ei ole odotusten tasoa.

Olen käynyt useita kertoja syömässä Kallion Sandrossa, mihin pääsyynä on se, että annokset ovat olleet upeita niin makumaailmaltaan kuin kooltaankin. Sandroon meneminen on tarkoittanut minulle aina herkuttelua ja toisaalta kokemusta siitä, etten ehkä jaksa syödä ruhtinaallisen kokoista annosta loppuun saakka - Sandrosta ei ole koskaan tarvinnut poistua nälkäisenä.

Sandro-ravintoloita on nyt neljä, ravintolasta on tullut ketju ja käsittääkseni myös omistaja on vaihtunut. Edellisestä käyntikerrastani on kulunut puolitoista vuotta, siinä ajassa ehtii näköjään tapahtua paljon.

Siinä missä Sandrossa oli aiemmin hyvin helppoa käydä kasvissyöjänä - valinnanvaraa oli valinnanvaikeuteen saakka - ainakin Tapiolan lista on huomattavasti lihapainotteisempi. Pääruuissa on ankkaa, kanaa, karitsaa ja nautaa - ja pari kasvisruokaa.

Kokeilin veef-annosta, joka osoittautui pettymykseksi. Ainesosat olivat sinänsä onnistuneita: sitruuna-inkiväärimaustetussa veefissä oli makua ja bataattikiekot oli paistettu juuri sopivan kypsiksi. Mutta sitten alkoivat ongelmat. Annoksessa piti olla myös munakoisosalsaa, punajuuritahinia ja harissaa. Harissa oli todennäköisesti sekoitettu veefiin, koska maussa oli tulisuutta. Bataattikiekkojen alla oli kylmä, luiru ja melko mauton punajuurikastike. Munakoisoa ei löytänyt lautaselta missään olomuodossa, vaikka oikein keskityinkin sen etsimiseen. Siinä missä Sandrossa ennen kykeni luottamaan pelkän pääruoan tilaamiseen ja siihen, että pääruoka on monipuolinen, maukas ja yllättävä, tästä veef-annoksesta täytyy sanoa, että se ei ollut mikään annos. Kokonaisuus muistutti sitä, kuin kotona olisi kaivanut kaapista löytyvät jämät esiin ja lappanut ne lautaselle.

Ei jatkoon.

maanantai 3. joulukuuta 2018

Kauko Röyhkä: Maan korvessa kulkevi


"Moottoripyörä romahtaa lampeen."


Like 2018. 326 s.

Kauko Röyhkän Maan korvessa kulkevi -romaanissa on yksinkertainen ja yksinkertaisuudessaan nerokas idea: eletään Lapin sodan loppua, jonka maisemassa kaksi romaanin näkökulmahenkilöä, saksalainen Dieter ja Siilinjärvellä asuva Pirjo, taivaltavat.

Dieter on sotilas, joka päättää sodan loppumetrien häämöttäessä karata - uppoavaan laivaan ei kannata jäädä, ei ole mitään hävittävää. Pirjon tilanne on vähintään yhtä hankala: hänen perheensä on jehovalainen, isä on joutunut vankilaan ja Pirjo, hänen pikkuveljensä Iivari ja heidän äitinsä ovat muuttaneet Helsingistä Siilinjärvelle. Elämä Siilinjärvellä ei kuitenkaan ole osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi, sillä jehovaperhettä ei hyväksytä kyläyhteisöön ja lisäksi äidin mielenterveys rakoilee pahasti. Äiti päättää lähettää Pirjon ja Iivarin Muonioon oikeauskoisen Ossi-enon luo. Matkaan on lähdettävä kävellen.

Romaani keskittyy kuvaamaan Lapin sodan loppumetrejä yksilökokemusten kautta. Pohjoisen maisema nousee keskiöön. Dieter taittaa matkaa erämaissa piileskellen ja suuntaa kohti Ruotsin rajaa selässään muonareppu, taskussaan pervitiinitabletteja ja mukanaan ase ja kartta. Pirjo ja Iivari puolestaan lähtevät matkaan mukanaan lähinnä luottamus Jehovaan - köyhällä perheellä ei ole tarjota matkaan kummoisiakaan eväitä, eikä lapsilla ole kovin realistista käsitystä siitä, missä Muonio on tai miten sinne on mahdollista päästä. On vain käveltävä.

Lukija pääsee seuraamaan näitä kahta epätoivoista matkaa syksyisessä metsässä ja erämaassa, sodan vaarojen keskellä. Yhteiskunta ei ole vakaassa tilassa, joka paikassa alkaa vaikuttaa yhä enemmän omankädenoikeus. Kaikki teoksen hahmot ovat ristiriitaisia, kukaan ei ole yksioikoisen hyvä tai paha. Erämaa tarjoaa niin suojaa kuin kohtaamisiakin. Mistä voi tietää, keneen voi luottaa? Mistä voi tietää, mitkä ratkaisut johtavat kohti selviytymistä ja mitkä kohti tuhoa? Auttaako lastenusko Pirjon ja Iivarin Muonioon - ja onko itse asiassa koko Muoniota enää jäljellä?

Romaanin jännite kantaa hyvin koko tarinan läpi. Maan korvessa kulkevi avaa uuden näkökulman Suomen sotahistoriaan ja Dieter-hahmon kautta yksilökokemuksen myös Saksan tilanteeseen ennen toista maailmansotaa ja sen aikana.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

TOKYOn joulumyyjäiset @ Kiasma, Helsinki

TOKYOn joulumyyjäiset järjestettiin tänä vuonna Kiasmassa, joka oli paikkavalintana erittäin onnistunut. Kiasma on keskeinen ja helposti saavutettavissa, ja taidemuseon aula oli tupaten täynnä myyntipöytiä. Tänä vuonna myös valikoima oli mielestäni kiinnostavampi ja laajempi kuin aiempina vuosina, tarjolla oli monentyylisiä ja monenlaisista materiaalista valmistettuja asioita.

lauantai 1. joulukuuta 2018

Kaija Koo @ Hartwall-areena, Helsinki

Mahtava tapa viettää marraskuun viimeistä perjantai-iltaa oli mennä katsomaan Kaija Koota Hartwall-areenalle. Paikka näytti loppuunmyydyltä ja yleisöä oli laidasta laitaan. Show oli näyttävä ja nautittava, mutta epätasainen.



Ilta alkoi Kaija Koon laskeutuessa lavalle pelilipallosta. Biisikimara sisälsi niin uudempaa tuotantoa, megahittejä kuin marginaalisempaakin tavaraa - esimerkiksi esikoislevyltä kuultiin Kaikki vanhat filmit. Kokonaisuutta oli pyritty rytmittämään balladi- ja biletysosioihin, mikä olikin järkevää, kun oli kyse näin massiivisesta esiintymisestä.

 


Kaija Koolla on ihan mieletön karisma, ja häntä oli ilo sekä katsella että kuunnella. Lavatekniikkaan oli panostettu ja se oli näyttävää - permannolla pystyi tuntemaan pyrotekniikan luoman kuumuuden.

 
Epätasaisuutta keikkaan toi osittainen sekavuus - lavalla nähtiin Kaija Koon lisäksi erinäisiä vierailijoita, mutta heidän esittelemisensä jäi osin puolitiehen. Esimerkiksi keikan aikana jäi osin mysteeriksi, ketkä kolme naista Kaija Koon lisäksi lavalla oli laulamassa ja bailaamassa, sillä heidän äänensä kuulostivat vahvasti autotunetetuilta. Jenni Vartiaisen käheä ääni oli helposti tunnistettavissa ja Sanni pääteltävissä, mutta että neljäs nainen oli Paula Vesala - sille sain varmistuksen vasta, kun luin keikka-arvostelun Hesarista. Hieman mautonta oli se, että Cheekin ääntä kuultiin yhdessä biisissä nauhalta: vaikka joskus olisikin tehty tällainen biisi, jossa Cheek fiittaa, mutta jos miestä ei saada lavalle, ei mennyttä yhteistyötä ehkä tällä tavoin ole tarvetta korostaa - vaikutelma oli lähinnä korni.

Hartwall-areena keikkapaikkana ei tehnyt positiivista vaikutusta - paikalle saapunutta yleisöä kohdeltiin kuin karjalaumaa ja jonottaminen oli sääntö, ei poikkeus. Ymmärrän, että kyse on massatapahtumasta - mutta miten on mahdollista, että ulkomailla stadionkonserttien järjestelyt onnistutaan hoitamaan huomattavasti jouhevammin ja kohteliaammin? Ei jäänyt erityistä halua palata Hartwall-areenalle mihinkään tapahtumaan.

Keikan epätasaisuudesta ja keikkapaikan tylyydestä ja toimimattomuudesta huolimatta illasta jäi positiivinen fiilis, ja siitä ehdoton kiitos kuuluu illan tähdelle, Kaija Koolle.

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Joulujarmarka - venäläiset joulumarkkinat Helsingissä @ Gloria, Helsinki

Suomi-Venäjä-seuran joulujarmarka järjestettiin tänä vuonna Kulttuuriareena Gloriassa, joka osoittautui oivaksi paikaksi. Paikalla oli paljon monenlaista myytävää: niin venäläisiä herkkuja, kirjallisuutta kuin kaikenlaisia käsitöitä kamelinkarvalankasukista korvakoruihin ja kaulaliinoista huovutettuihin leluihin. Venäläistä tunnelmaa ylläpiti myös elävä musiikki. Hintataso suhteessa muihin markkinoihin oli varsin kohtuullinen.


Sunnuntaina markkinahumun jälkeen oli tarjolla myös stand up -komiikkaa Spasiiba-shown (liput 12 e) myötä. Lavalla nähtiin kaksi koomikkoa, Albert Kajava ja Joonas Korhonen. Molempien koomikkojen vitsikavalkadissa parhaiten toimivat suomalaisuuteen ja venäläisyyteen keskittyvät vitsit, jotka tekivät kulttuurieroja näkyviksi.

Kokonaisuudessaan tapahtuma oli erittäin onnistunut, ja stand up kruunasi koko illan.