sunnuntai 5. elokuuta 2018

LPRHC 2018 @ Lappeenranta

LPRHC osoittautui tänäkin vuonna äärimmäisen hyvätunnelmaiseksi ja leppoisaksi festariksi. Tänä vuonna säät suosivat eri tavalla kuin edellisvuonna: perjantai-ilta oli lämmin ja kaunis, ja lauantaissa oli niin aurinkoiset kuin sateisetkin hetkensä, mutta viime vuoden kaltaista mutashowta tänä vuonna ei päässyt syntymään.

Lauantaina paras sekä musiikillisesti että esiintymisensä puolesta oli Strum 101: biisit ovat tarttuvia ja bändi osaa luoda hyvää meininkiä. Vahva suositus!



Yllättävästi viihdyin mainiosti myöskin Ratfacen keikalla, missä puolestaan kokonaisuus oli elämys.


Lauantai-illan pääesiintyjä Kakka-Hätä 77 puolestaan veti jotenkin varman päälle: keikka oli ihan jees muttei oikein tarjonnut mitään bonareita.


Kaiken kaikkiaan LPRHC täytti tänä vuonna edellisvuoden asettamat odotukset, ja osoittautui mahtavaksi tavaksi korkata elokuu.

torstai 26. heinäkuuta 2018

Ravintola Nerå, Turku

Ravintola Nerå sijaitsee Aurajoen varrella ja vaikuttaa olevan erittäin suosittu: illallistaessamme terassilla keskellä kesäviikkoa monet ihmiset jonottivat pöytää - ravintola oli täynnä niin sisältä kuin terassiltakin, ja palvelu oli helteestä ja hulinasta huolimatta koko ajan ystävällistä ja huomaavaista.


Kuumana kesäiltana maistui salaatti. Savusiikasalaatti saaristolaisittain (19 e) oli monipuolinen, makuja oli runsaasti ja aineisosien väliset suhteet olivat onnistuneet. Vegaaninen superfood-salaatti (18 e) herätti miltei annoskateutta: marjat toivat salaattiin värikkyyttä ja siemennäkkileipäviipaleet veden kielelle.


Nerå oli mukava ja elegantti ravintolakokemus - mutta jos käyntinsä haluaa varmistaa, kannattaa varmaan tehdä pöytävaraus.

Turun linna, Turku


En ole aiemmin käynyt Turun linnassa, ja sehän osoittautui oivalliseksi retkikohteeksi. Linna on yllättävänkin suuri ja näkemistä riittää. Linnan rakentaminen on aloitettu 1200-luvun lopulla, ja sen jälkeen sitä on useaan otteeseen sekä laajennettu että varsinkin pakon edessä korjattu; linna on palanut moneen kertaan, edellisen kerran jatkosodassa palopommien osuttua siihen, ja jatkosodan jälkiltä linnan kaikki puuosat piti uusia. Remontti valmistui 1960-luvun alussa.






Pienoismallista näkee hyvin, miltä linna nykypäivänä näyttää. Vanhin, keskiaikainen osa on korkein ja keskeisin osa (joskin siinäkin on renessanssi- ja myöhempien aikojen laajennusosia), pihaa kiertävä etulinna uudempi.

Kävimme opastetulla kierroksella linnan keskiaikaisessa osassa (3 e / henkilö), ja kierroksella tuli esiin asioita, joita ei itse tulisi ajatelleeksi. Esimerkiksi se, että nykyään linnassa voi tosiaan käydä "kierroksella": alun perin kaikkiin linnan huoneisiin oli oma sisäänkäynti linnan sisäpihalta, eikä huoneesta toiseen ollut kulkua. Tämä oli turvallisuustekijä: mikäli linnaan hyökättäisiin, koko linnaa ei olisi helppoa saada haltuunsa kerralla. Kun sisäpihan ikkuna-aukkoja katsoo, voi huomata, että niissä kohdin on aiemmin ollut ovi:





Kuninkaan sali on näyttävä kaariholveineen:





Voi kuvitella, millaisia pitoja täällä on vietetty... Ikkunat antavat vain sisäpihalle (tämäkin taas turvallisuuskysymys), ulkoseinällä ei ikkunoita ole lainkaan. Ulkoseinällä sen sijaan on komeromaisessa kolossaan kiviseinän takana kuninkaan wc, joka saa miettimään arkisten asioiden historiaa ja yksityisyyden kehitystä. Kuningas ei koskaan käynyt wc:ssä yksin: joku oli häntä avustamassa monikerroksisten vaatteiden kanssa, joku toinen taas pitelemässä kynttilää valona - ehkäpä oli vielä erikseen joku, joka vastasi turvallisuudesta.

Naisten kamari sijaitsee länsitornissa ja vaikuttaa varsin viehättävältä. Länsitorni oli linnan turvallisin paikka, sillä sinne pääsi vain portaita pitkin linnan sisäpihalta. Suurikokoinen ikkuna antaa länteen:





Linnan keskiaikaisen osan kirkkohuoneessa on esillä jonkin verran esineistöä. Monilta patsailta puuttuu kädet:





Tämä puolestaan johtuu siitä, että kun protestantismi löi läpi Ruotsissa, maallista valtiota alkoi kiinnostaa katolisen kirkon pyhimyspatsaiden käsissä olleet (jalo)metalleista tehdyt esineet ja metallit päätyivät parempaan käyttöön siinä missä patsaat jatkoivat elämäänsä kädettöminä.

Muutamassa tunnissa Turun linnasta ehtii kokea vain ohuen siivun - vaikka kävisikin jollakin tapaa koko linnan läpi. Opastus tuo käyntiin syvyyttä, ja kannattaa yrittää osua paikalle siten, että tutustumisen voi aloittaa oppaan johdolla. Opastettuja kierroksia järjestetään noin tunnin välein. Linna sijaitsee parin kolmen kilometsrin päässä Turun keskustasta, ja sinne pääseen torin varrelta bussilla numero 1.


Roots Kitchen, Turku






Roots Kitchen Turun kauppahallissa on maittava lounaspaikka. Olimme kuulleet vinkin paikasta etukäteen, ja hallissa ravintolan tilaustiskin edessä kiemurteleva jono vahvisti odotuksia paikkaa kohtaan. Päivän lounaana oli friteerattua kukkakaalia, paistettuja vihanneksia, tomaattikastiketta ja riisiä, salaattivaihtoehtona oli raakapapaijasalaatti. 50/50-annoksessa on puolet molempia (12 e), ja ruoat sopivat myös mainiosti yhteen. Tarjolla oli myös jokin keitto, ja ruoan olisi voinut tilata myös combona, jossa olisi ollut mukana kaikki kolme elementtiä. Leipä oli tuoretta ja itse tehtyä peltileipää, ja sen kera tarjolla oli hummusta.

Roots Kitchenin lounas oli maukas ja täyttävä - täytyy joskus käydä kokeilemassa paikkaa myös Hakaniemen hallissa!

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Grand Georgia -ravintolalaiva, Hakaniemenranta, Helsinki

No nyt on hyvä! Ravintolalaiva Grand Georgia (entinen ravintolalaiva Wäiski) on rantautunut Hakaniemenrantaan, ja jo ruokalistan silmäily herättää korkeita odotuksia. Pelkästään hatsapureja on enemmän kuin sen seitsemää sorttia. Tarjoilija kertoo kokin olevan georgialainen ja tehneen uraa huippuravintoloissa; samaa todistavat ravintolalaivan nettisivut, joilla kerrotaan pääkokki Merab Balalashvilin palvelleen pitkää liutaa presidenttejä.

Tilaamme pitkän kaavan mukaan: alkupalaksi georgialaisen salaatin ja phali-valikoiman, pääruoaksi dolmia ja lobiota, ja tietysti hatsapurit. Gruusialaista kuoharia ei toimitusvaikeuksista johtuen ole saatavilla, joten sen kokeileminen jää toiseen kertaan, mutta Borjomi-kivennäisvettä on, ja italialaista kuoharia.

Alkupalat ovat todella runsaat ja herkulliset. Phali-valikoima on niin houkutteleva, että sen valokuvaaminen unohtuu. Kaikki lautasella on värikästä ja maukasta. Vihannestahnat - pinaatti, punajuuri ja papu - ovat raikkaita, meheviä ja maukkaita, paprika- ja munakoisorullat samoin. Georgialaisessa salaatissa on runsaasti pähkinää.

Lobio eli papukeitto tai -muhennos on jokaisessa ravintolassa erilainen. Grand Georgiassa se on erittäin ruokaisa ja tuhti, todellakin enemmän muhennos kuin keitto. Dolmat on todellakin kääritty itse.


Hatsapurit ovat juuri sitä, mitä pitääkin: megruli hatsapuri on juustoinen ja juuri sopivan rasvainen.


Grand Georgia oli todella positiivinen kokemus niin ruokalistansa kuin miljöönsäkin puolesta. Ruoan taso ylittää kevyesti Purpurin; Georgian Housen kanssa ruoassa on sekä yhtäläisyyksiä (molempien hatsapuri on todella hyvä) kuin erojakin (lobiot ovat hyvin erityyppisiä mutta molemmat hyviä, Grand Georgiassa alkupalalajitelma on mehevämpi kuin Georgian Housessa).

Erittäin vahva suositus tälle ravintolalle!

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Elisabeth Norebäck: Sano että olet minun






"Makaan lattialla."


Like 2018. Ruotsinkielinen alkuteos Säg att du är min, 2017. Suomentaneet Ida Takala ja Sirje Niitepõld. 407 s.

Sano että olet minun on psykologinen trilleri, johon on taitavasti kirjoitettu henkilöhahmoja, joiden mielenterveys järkkyy. Lukijanakaan ei aina voi olla aivan varma, onko kyse harhaisen mielen tuotoksista vai fiktion sisäisestä todellisuudesta. Romaanin tarina on synkkä ja ahdistavakin, mutta Sano että olet minun koukuttaa maailmaansa ja teos tekee mieli lukea sitä käsistään laskematta.

Päähenkilö on Stella, 39-vuotias psykoterapeutti, joka on 21 vuotta sitten tapahtuneen tyttövauvansa ratkaisemattomaksi jääneen katoamisen jälkeen onnistunut kokoamaan itsensä uudelleen, ensin suljetulla osastolla, sitten myös maailmassa; Stella on rakastunut, mennyt naimisiin, saanut pojan ja opiskellut itselleen ammatin. Kadonnutta tyttövauvaa ei koskaan löydetty ja vauvalle on myös muistokivi - hautakiveksi Stella ei kiveä suostu sanomaan -, joskaan Stella ei koskaan ole uskonut vauvan kuolleen.

Ja eräänä päivänä Stella saa vastaanotolleen nuoren naispotilaan, joka ensitapaamisesta saakka on hänen mielestään hänen kadonnut tyttärensä, Alice. Stella jää pakkomielteisesti kiinni tähän ajatukseen mutta ymmärtää kuitenkin sen, ettei hänen kannata puhua asiasta välttämättä edes aviomiehelleen, koska häntä pidettäisiin vain hulluna ja pakkomielteisenä.

Sano että olet minun -trillerin kerronta ei suodatu ainoastaan Stellan henkilöhahmon läpi, vaan tarinan kulkua läpivalaistaan usean henkilöhahmon näkökulmasta. Jokaisen kertoja-henkilöhahmon luotettavuus asettuu kyseenalaiseen valoon, mikä tekee kirjan lukemisesta kiinnostavaa. Kuka heistä on täysjärkinen? Mitä oikein tapahtui 21 vuotta sitten? Mitä tapahtuu nykyhetkessä? Myös henkilöiden väliset suhteet ristivalotetaan kiinnostavalla tavalla, koska joitakin kohtauksia käsitellään useamman henkilöhahmon kokemuksen kautta.

Sano että olet minun -romaanin tematiikka liittyy vahvasti äitiyteen: missä menee huolenpidon ja sairaalloisen kiinnittymisen raja? Romaani tarkastelee kysymystä niin äidin kuin (aikuistuvan) lapsenkin näkökulmasta.

Äitiystematiikka linkittyy myös identiteettikysymyksiin: missä kohdin on se polttopiste, jossa on minä - ei jotakin, joka on olemassa vain kontrolloimassa muita, eikä myöskään jotakin, joka on olemassa vain kontrollin kohteena.

"Olen oppinut tulemaan nähdyksi. Se ei olekaan niin vaarallista. Päinvastoin. Silloin on helpompi kätkeytyä. Pidän siitä, että voin valita, kuka olen kenenkin silmissä."

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Äijäkoski, Muonio



Muoniossa, Muonionjoessa sijaitseva Äijäkoski on komea koski koskien sarjassa. Veden ollessa alhaalla rantakivilläkin pääsee hyvin liikkumaan, mutta metsäpolutkin ovat helppokulkuisia. Koskelle on rakennettu myös hieno näköalapaikka, jolla kannattaa käydä.


Näköalapaikalta alavirtaan päin on myös hyvinhoidettu laavupaikka.






Jos haluaa vierailla Ruotsin puolen rannoilla, Muonion kohdalta menee silta joen yli.





Paikka on kiva retkikohde, ja joen rannalla on runsaasti majoitusvaihtoehtoja mökkikylistä telttailumaastoihin.