maanantai 24. heinäkuuta 2017

Ravintola Takkatupa, Pihtipudas


Ravintola Takkatupa sijaitsee Pihtiputaalla Nelostien varressa. Ravintola on kehuttu paikka ja iskulauseena nettisivuilla on "Nelostien paras seisova pöytä", joten onhan se käytävä testaamassa. Lisäksi ravintolassa on myös á la cartea.

Paikka on kotoisa ja tunnelma on lämmin: asiakas toivotetaan tervetulleeksi heti ovelta ja lähtiessä toivotetaan mukavaa päivänjatkoa.

Seisovan pöydän hinta on hyvin kohtuullinen, 13,20 e. Salaattipöytä on runsas. Tarjolla on niin valmiiksi sekoitettuja salaatteja kuin vihanneksia omissa kulhoissaan, ja kaikki on tuoretta ja houkuttelevaa. Leipä on tuoretta ja levitevaihtoehtoja on ainakin kolme. Erilaisia öljyjä ja salaatinkastikkeita on monenlaisia.

Lämpimissä ruoissa on mistä valita: liha-, kala- ja kanavaihtoehdon sekä päivän keiton lisäksi tarjolla on myös kasvisvaihtoehto. Käyntipäivänämme lämpimiä kasvisruokia oli laskutavasta riippuen tarjolla kahta tai kolmea: tattikastiketta, papukastiketta ja kaura-vihannespaistosta. Kyllä tästä herkkulautasen kasaa!



Hintaan kuuluu myös kahvi ja jälkiruokapöytä.

Takkatuvasta jäi hyvä mieli ja vatsa tuli todellakin täyteen.


Vesibussi M/S Leila, Kemi



Vesibussi Leila liikennöi Kemin sisäsatamasta Perämeren saariin - Laitakariin, Syvälettoon ja Selkäsaareen - viikonloppuisin kesän ajan. Risteilyn kesto on noin puolitoista tuntia - ja se on todella mukava tapa viettää kesäistä iltapäivää. Risteilyn aikana saa kuulla ja keskustella hieman Kemin historiasta, ja sunnuntailähdöillä mukana on myös opas.



Laiva suuntaa ensin Rauhansatamaan Laitakarin saareen, jolla on todella mielenkiintoinen tarina. Saarella toimi saha vuosina 1862 - 1939, ja osa saaresta on keinotekoista maata: saarta on laajennettu pinoamalla meree rimalautaa, jonka päälle on sitten kasvanut aluskasvillisuutta ja puita. Rauhansatamassa, joka nimensä mukaisesti on tuuleton ja rauhallinen kohta, rimapinot erottuvat vedestä selvästi. Ihmeellistä!



Laitakarin jälkeen käydään vielä katsomassa Syvälettoa ja Selkäsaarta, ja matkalla voi nauttia kauniista merimaisemista.



Satamaan palatessa Kemin kaupunki näkyy kauniisti.


Pessakoski, Ylitornio


Pessakoski sijaitsee Tengeliönjoessa Ylitornion kunnan alueella, Miekojärven ja Ison Lohijärven välissä. Koskea ei ole aivan helppoa löytää, koska se sijaitsee pikkuteiden varrella: helpoiten kosken tavoittaa, jos ajaa Pessalompolon suunnasta ja kääntyy vasemmalle, Piimätielle. Lohijärven Eräkeskuksen kautta ajettaessa saa mutkitella hieman enemmän.

Pessakoski on varsin pieni koski, mutta sinänsä paikkana kaunis. Juurikaan istuskelu- tai oleilumahdollisuuksia Pessakoskella ei ole.



Kattilakoski, Juoksenki (Ylitornio/Pello)

Kattilakoski on varsin pitkä koskialue Tornionjoella, Ylitornion ja Pellon kuntien alueella.

Kattilakosken keskipaikkeilla, laakeiden kallioden kohdalla, sijaitsee laavu ja nuotiopuita.



Kosken alajuoksun rantaan päästäkseen on loikittava maantien vieressä kulkevan rautatien ylitse. Rautatien vieressä kulkee varsin syvä oja, mutta sekin on yliharpottavissa, ja rantaan pääsee polkua pitkin.


Heinäkuussa vesi oli todella korkealla ja varsinainen rantapolku oli peittynyt veden alle. Ranta oli kuitenkin tasaista heinikkoa, jossa kyllä pääsee kulkemaan. Kalastaminen tällaisissa olosuhteissa ei ole erittisen nautittavaa, eikä kosken alajuoksulla myöskään ole erityisen hyviä oleilupaikkoja, sillä ranta on lähinnä heinikkoa.


Kattilakosken niskalla on kalatutka ja kauniimmat maisemat kuin alajuoksulla. Myös oleiluun sopivia kallioita on tarjolla varsin runsaasti, joskin korkealla vedellä niukemmin.

Tornionjoki on näyttävä paikka ja maisemat nauttimisen arvoisia.


Koitelinkoski, Kiiminki


Koitelinkoski Kiimingissä on todella kaunis retkikohde, joka on helposti saavutettavissa ja jossa on helppoa myös liikkua, sillä alueelle on rakennettu paljon siltoja ja laiturimaisia polkuja.



Alue on luonnonkaunis paikka, jossa voisi mielellään viettää koko päivän. Koitelinkoskella on myös useita nuotiopaikkoja sekä kallioita...



...joilta voi paitsi kalastaa, niillä voisi myös nauttia auringosta, jota kesä 2017 ei tosin ole liiemmin Suomeen tuhlaillut.



Loppuun vielä lähes mainoksenkaltainen vinkki: Kiimingin S-marketissa (jonka kohdalta kääntyy tie Koitelinkoskelle) on yksi parhaista alkoholittomien oluiden valikoimista, joita olen Suomessa nähnyt. 

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Ravintola Konoba Skalinada, Vela Luka (Korčula), Kroatia


Koska Korčulan kaupunki on varsin pieni ja sen voi hyvin nähdä päivässä, teimme päiväretken saaren toiseen päähän, saaren suurinpaan kaupunkiin Vela Lukaan (4500 asukasta). Vela Lukaan menee useita linja-autoja päivässä ja matka kestää noin tunnin. Bussin ikkunasta näkee hienoja maisemia, sillä reitti kulkee saaren vuorien yli. Korkeanpaikankammoiselle on luvassa myös kauhunhetkiä, sillä paikoin tie kulkee hyvinkin jyrkkien maisemien halki.

Ostosmahdollisuudet ovat paljon paremmat Korčulassa kuin Vela Lukassa: ainoastaan ruokakauppoja Vela Lukassa on huomattavasti tiheämmin, lähestulkoon joka kulmassa, kun Korčulassa niitä saa suorastaan etsiä.

Kävimme syömässä päivän kalan ravintola Skalinadassa, joka valikoitui kohteeksemme sen kauniin, vihrein köynnöksin ympäröimän venesatamaterassin vuoksi.


Tästä olisi tulossa matkan kallein ateria, sillä tilasimme kokonaisen kalan kilohintaan sekä lisukkeiksi niin perunaa kuin grillattuja kasviksiakin. Koska päiväsaikaan liikkeellä ei ollut juurikaan muita ruokailijoita, alkoi epäilyttää, josko tästä olisi tulossa kunnon turistinlyspykokemus. Epäily osooittautui täysin vääräksi: kalassa oli upea avogrillin maku, lisukkeita oli runsaasti ja ruoka oli kokonaisuudessaan todella maittavaa.




Myös palvelu Skalinadassa oli ystävällistä, joten ravintolaa voi suositella hyvin lämpimästi.

Luonnonsuojelualue Kočje, Korčula, Kroatia

Korčula on kokemistamme Kroatian saarista vehrein ja matalin - tosin mataluus on suhteellista, koska tämänkin saaren rannat ovat varsin jyrkkiä ja saari on vuoristoinen, sen korkeimmat huiput nousevat yli viiteensataan metriin.

Korčulan saarelle löytyy helposti erilaisia päiväretkiksi sopivia kävely- ja vaellusreittejä. Saarella on jonkin verran reittikylttejä. Päätimme tehdä päiväretken Korčulan kaupungista vuoristoon, Žrnovon vuoristokylään ja Kočjen luontokohteeseen vuorilla.

Kävelimme ensin Korčulasta ison autitien reunaa pitkin ylöspäin: valitsimme tämän reittimme aloitukseksi, jotta kävelisimme eri teitä meno- ja paluumatkalla, ja koska reitin inhoin osa kannattaa ottaa heti alkuun. Risteyksestä, josta kääntyy pienempi tie Žrnovon suuntaan, oli jo hieno maisema:


Koska Žrnovon kylän pohjoisreunalla oleva ravintola Konoba Belin aukeaa vasta iltakuudelta, jätimme päiväkahvit väliin ja jatkoimme Brdon kylän läpi kohti Kočjea. Brdon jälkeen tie muuttuu luontopoluksi, jonka varrella on lopulta Kočjen opastekyltti.


Leveä polku vaikuttaa jatkuvan kyltiltä eteenpäinkin, mutta kyltin kohdalta kannattaa kääntyä, sillä silloin päätyy keskelle Kočjen luonnonpuistoa.

Kočje on suurien kivien muodostama, vaikuttava labyrinttimainen alue (jonne ei missään nimessä kannata mennä hämärän tai pimeän aikaan). Alua itsessään ei lopultakaan ole kovin suuri, joten vaikka siellä seikkaillessa tuntuukin siltä, että ei piankaan muista mistä suunnasta on saapunut ja minne on menossa, labyrintti ei jatku ikuisesti. Kivikossa reitti on merkitty punaisin pistein, joita toisinaan joutuu hieman etsimään, mutta nekin kyllä löytyvät.



Kočjesta voi antaa myös kosmisen hörhövaroituksen, sillä Korčulan infosivuilla paikasta kerrotaan myös seuraavaa:

"There is also a weird theory by an Italian professor of physics and mathematics, which says that «airing of positive lines of magnetic force from space reflects to only one point on the surface of planet Earth». According to her calculations, this point is Kocje (?!). Some archeologists consider this location as interesting one and would like to do some experimental excavations here, as they believe Kocje were inhabited by prehistoric man."



Kivikkolabyrintin toiselta puolelta polku jatkuu vuorilla kapeana vuohipolkuna kohti Žrnovon kylää. Polku on kapea mutta siltä ei voi eksyä, sillä se ei haaraudu. Ennen kylää plku muuttuu tieksi, joka johtaa kylään viinitarhojen halki.

Patikoinnin jälkeen Žrnovon kylään saapuminen tuntuu kuin keitaan löytämiseltä, ja mikä parasta, kylässä on sekä ruokakauppa että mukava, varjoisa terassi, jolla on rentouttavaa nauttia kahvi tai olut.


Valitsimme paluureitin, joka laskeutuu Žrnovon vuoristokylästä Žrnovo Banjan merenlahdelle. Joissakin karttasovelluksissa näkyy kiemurtelevan autotien lisäksi plku, joka lähtee Brnon kylän rietyksesä alaspäin kohti merenlahtea - tätä polkua ei kuitenkaan kannata valita, sillä noin puolivälissä rinnettä se muuttuu niin pusikkoiseksi, että se käytännössä katoaa. Me kävelimme ensin tätä polkua, mutta jouduimme sitten toteamaan, että parasta on kavuta takaisin samaa reittiä ja valita sittenkin autotie.

Žrnovosta Žrnovo Banjaan kukeva autotie on kapea ja kiemurteleva, mutta miellyttävä kävellä ja sillä on vain vähän liikennettä. Maisemat Žrnovon lahdelle ovat hienot, ja tien reunaan on myös rakennettu yksi maisemalevähdyspaikka penkkeineen.


Žrnovo Banjan palvelut ovat varsin kehnot: parasta antia on ruokakauppa, jossa voi käydä täydentämässä juomavarastoja. Žrnovo Banjassa on joitakin ravintoloita, mutta päiväsaikaan kylässä käydessämme ne eivät olleet koskaan auki lukuun ottamatta hienostelevaa Mimis-baariravintolaa, joka tekee vaikutuksen lähinnä hintatasollaan (paikka mainostaa muun muassa "isoa lasillista home made wineä" 160 kunan hintaan, ja cappucinon ja laten yhteishinnaksi tuli 65 kunaa, kun cappucinon ja maitokahvin vuoristokylässä sai 20 kunalla; tällä hetkellä 10 kunaa vastaa noin 1,5 euroa).

Žrnovo Banjasta takaisin Korčulaan voi tepastella lähes korkeuskäyrätöntä rantatietä pitkin.

Kokonaispituutta päiväpatikoinnillemme tuli noin 12 kilometriä, mikä leppoisaan tahtiin käveltäessä on mukava matka. Matkaan kannattaa muistaa varata mukaan reilusti vettä, vaikka sitä voikin ostaa lisää niin Žrnovosta kuin Žrnovo Banjastakin. Kočjessa käyminen tuo kivaa vaihtelua rantalomailuun ja antaa perspektiiviä Korčulan saareen tutustumiseen - suosittelen!