perjantai 29. heinäkuuta 2022

Kaija Koo @ Allas Sea Pool, Helsinki

 

Kaija Koon keikka oli Allas Sea Poolilla heinäkuun lopussa. Keikka oli loppuunmyyty ja täytyy sanoa, että nyt on nainen kovassa keikkavedossa! Kuka keksi rakkauden kuultiin melko alkupuolella settiä, mikä oli toimiva ratkaisu, koska se sai ansaitsemansa tilan ja antoi hyvin tilaa muillekin biiseille.

Allas Sea Pool on varsin kiva keikkapaikka - alue on yllättävn intiimi ja kompakti. Festarityyliin tosin juomajonoilta ei voinut välttyä.



keskiviikko 27. heinäkuuta 2022

Kieltolaki-illallisristeily Kauppatorilta @ Royal Lines

Royal Linesin Helsingin Kauppatorilta lähtevä kieltolakiteemainen illallisristeily on hauska tapa illallistaa ja samalla katsella lähisaaristoa ja Helsingin ja Espoon rannikkoa uudesta näkökulmasta. Risteilyn kesto on 2,5 tuntia ja risteilylippu maksaa 25 euroa. Kesto on juuri sopiva illallisen nauttimiseen: minnekään ei ole kiire, mutta tylsääkään ei ehdi tulla.


Alkupala-buffetpöytä maksaa 29 euroa, ja se on kalapainotteinen, mutta myös kasviksia ja salaattia on tarjolla sekä hiukan lihaa. Kylmän buffetin lisäksi voi halutessaan tilata lämpimän ruoan keittiöstä, ja buffethintaan kuuluu myös jälkiruokakakkupala, joskin kahvi pitää halutessaan tilata erikseen. Palvelu on mukavaa ja hyvää.

Kieltolaki-teema näkyi illallisristeilyllä siten, että risteilyn alkuajan kaiuttimista kuului englanniksi ja suomeksi tietoa teemaan liittyen, mikä oli ihan kiinnostavaa ja sopi hyvin ruokailun taustanauhaksi. Sen jälkeen äänimaisema vaihtui kasarislovareiksi, mikä oli sekin toimiva ratkaisu, sillä puhe tuli ääentoistosta sen verran kovalla, että sen aikana keskusteleminen oli hieman hankalaa. Yllättäen aivan risteilyn loppumetreillä palattiin vielä kieltolaki-teemaan, mikä tuntui hiukan erikoiselta ratkaisulta.

Illallisristeilykokemus oli hauska, ja sitä voi suositella kaikille, joille tarjottava ruokavalio sopii.

Vallisaari, Helsinki


Vallisaari Suomenlinnan vieressä avautui yleisölle jokunen vuosi sitten, ja nyt kävimme siellä päiväretkellä. Lautat lähtevät Kauppatorilta Vanhan kauppahallin takaa ja edestakainen lippu maksoi 6,90 euroa. Vallisaari on entinen armeijan saari, ja sen sotahistoria ulottuu vuosisatojen taa. 

Saareen on kunnostettu helposti kuljettava kävelytiemäinen reitti, Aleksanterin polku, jonka varrella on erilaisia kohteita ja niihin liittyvät opastukset. Kahviloita sijaitsee koko reitin varrella, samoin wc-tiloja. Kahvilat ovat kivoja ja niiden terasseilla pääsee myös sateelta suojaan - retkellemme osui niin sadetta kuin paistettakin.

Se, missä saarella saa liikkua, on tarkoin rajattua. Koko eteläkärki on suljettu, sillä siellä sijaitsee vielä niin huonossa kunnossa olevia rakennuksia, etteivät ne ole turvallisia. Polulta poistuminen on ilmeisesti luontoarvoihin vedoten kiellettyä, sillä luonto saarella on todella rehevää ja ymmärrettävästi esimerkiksi sammaleet kärsisivät, mikäli niitä tallottaisiin. Saarella onkin hyvin vihreää: on niittyjä, lampia, upea vanha lehmuskuja. 


 







lauantai 16. heinäkuuta 2022

Pierre Lemaitre: Verihäät


"Istuaallaan, selkä seinää vasten, jalat pitkällään, raskaasti hengittäen."

Minerva 2018. Suom. Kaila Holma. Ranskankielinen alkuteos Robe de marié, 2009. 358 s. Nextoryn e-kirja. 

Pierre Lemaitren Verihäät on todella piinaava ja koukuttava trilleri. Kirjassa on kaksi näkökulmahenkilöä, Sophie ja Franz. Romaani alkaa Sophien näkökulmalla. Sophie on noin kolmikymppinen nainen, josta tuntuu, että hän on tullut tai tulossa hulluksi. Hän on hyvin, hyvin väsynyt, unohtelee ja sekoittaa asioita, ja nyt vaikuttaa sillekin, että hän on jopa murhaaja. Sophien tilannetta keritään alussa pikku hiljaa auki, ja lukijalle alkaa paljastua, mitä kaikkea Sophielle on oikein tapahtunut.

Lemaitremainen tvisti romaaniin tulee, kun kerronta siirtyy näkökulmahenkilöistä toiseen, eli Franziin. Eivätkä käänteet todellakaan jää vain yhteen, vaan niitä rakennetaan pitkin romaania. 

Verihäät on kirkkaasti parasta Lemaitren kärkituotantoa.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

Pierre Lemaitre: Silmukka

 


"Joulukuun lopulla vuonna 1999 Beauvalia kohtasi yllättävä sarja traagisia tapahtumia, joista merkittävin oli luonnollisesti pienen Rémi Desmedtin katoaminen."

Minerva 2017. Suom. Susanna Hirvikorpi. Ranskankielinen alkuteos Trois jours et une vie, 2016. Nextoryn e-kirja. 277 s.

Pierre Lemaitren Silmukka on Rikos ja rangaistus -tyyppinen dekkari, jossa päähenkilönä on murhaaja Antoine, jonka syyllisyydentunnon ja kiinni jäämisen pelon kuvaus on teoksen keskeisintä antia. Murha tapahtuu Antoinen ollessa 12-vuotias: naapurin 6-vuotias pikkupoika Rémi seuraa usein yksin leikkivää  Antoinea aina silloin tällöin metsään, ja erään kerran käy niin, että Antoine mielenkuohussa ja raivostuneena lyö Rémiä kepillä päähän. Rémi kuolee, ja Antoine päättää kätkeä ruumiin.

Rémin katoaminen saa pikkukylän suunniltaan, ja romaanin ensimmäinen osa keskittyy kuvaamaan Rémin katoamisen jälkeisten päivien tapahtumia. Romaanin toinen osa sijoittuu vuoteen 2011, kun Antoine on jo nuori aikuinen.

Lemaitremaiseen tapaan Silmukkakin sisältää monia juonenkäänteitä, mutta kerronta on yksilöpsykologisesti kiinni päähenkilö Antoinessa. Rikos ja rangaistus ovat romaanin keskeisiä teemoja: millä tavoin syyllisyys ilmenee, millä tavoin siihen voi koettaa sopeutua, miten teon kanssa voi elää? 

Antoinen äiti tuntuu aavistavan poikansa liittyvän jollakin tavoin pikku-Rénen katoamiseen, ja hänen defenssejään dekkarissa kuvataan näin:

"- - rouva Courtinilla oli metodinsa. Hän rakensi häiritsevien tosiseikkojen ja mielikuvituksensa välille lujan ja korkean muurin, jonka läpi pääsi tihkumaan vain hienosta ahdistusta. Sitä hän lievitti lukuisilla rutiineilla ja rituaaleilla, joista mikään maailmassa ei saanut häntä luopumaan. Elämän oli jatkuttava, miten hän rakastikaan tuota sanontaa. Se tarkoitti, että elämän täytyi antaa vain jatkaa kulkuaan, ei entisenlaisena vaan sellaisena kuin sen halusi antaa jatkuvan. Todellisuuden olemus riippui tahdonvoimasta, miksi antautua turhien huolten valtaan, kun ne saattoi välttää sulkemalla niiltä silmänsä. Metodi ei pettänyt koskaan, koko hänen elämänsä todisti sen erinomaisesta tehosta."

Pikkukylän henkilöhahmojen välisistä suhteista paljastuu pinnan alta monenlaista, ja Antoine ei koskaan ole oikein tuntenut kuuluvansa kylään; murha saa hänet haaveilemaan erilaisista pakenemisen mahdollisuuksista vielä konkreettisemmin. Pikkukylän ilmapiiriä kuvataan homogeenisenä ja normittavana, ja seesteisen pinnan alla tapahtuukin monenlaista - mistä pienin asia ei luonnollisestikaan ole Antoinen salaama murha.