Tainaron @ Kansallisteatteri, Helsinki

Leena Krohnin romaanin Tainaron (1985) pohjalta dramatisoitu samanniminen esitys on nähtävissä Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä. Näytelmänä Tainaron tuntuu yhtä erikoiselta kokemukselta kuin Krohnin tekstikin on romaaniksi - mikä kaikki voi olla romaani, no, esimerkiksi Tainaron, joka on kokoelma minän kirjoittamia kirjeitä Tainaronista, hyönteisten kaupungista, sinälle, joka ei tunnu vastaavan.

Näytelmä on varsin uskollinen romaanille, kirjerakenne toistuu siinäkin. Lavastus on unenomainen ja valaistuksella on suuri rooli tunnelman luomisessa. Voimakkaiten näyttämösovitus tuntuu mielestäni puhuvan muutoksesta: ihmisten muutos on hidasta ja huomaamatonta siinä missä hyönteisten muutos on toisinaan niin järisyttävä ja kokonaisvaltainen muodonmuutos, että herää kysymys identiteetin pysyvyydestä tai edes jatkuvuudesta; mitä ovat muistot, jotka rakentavat meidät - onko valemuistoilla ja omilla muistoilla edes mitään määrittävää eroa; ja entäpä sitten Tainaron kaiken kaikkiaan - "se ei ole paikka, se on tapahtuma". Näytelmässä kaikki todellakin virtaa ja syntyy jatkuvasti, ja tämä muutoksen ja jatkuvan muutoksen tematiikka on saatu niin hyvin näyttämölle, että näytelmä on pikemminkin kokemus kuin loogisesti juoneksi järjestäytynyt tapahtumaketju.

Näytelmän on ohjannut Essi Rossi ja dramatisoinut Iida Hämeen-Anttila. Näytelmän päähenkilö, Tainaroniin saapunut ihmettelijä, on Kati Outinen, mutta täytyy sanoa, että lavalla näytelmän todellinen tähti on Aino Venna, jonka esittämää musiikkia kuullaan läpi näytelmän ja joka edustaa milloin mitäkin tainaronilaista hyönteistä tai tarvittaessa vaikka radiota. Aino Vennan taito olla läsnä ja luoda tunnelmia on ilmiömäinen.

Tainaron on kokonaisvaltainen kokemus, jossa kaikki hetket eivät kanna aivan yhtä vahvasti. Osa siirtymistä kirjeestä toiseen tuntuu tyhjäkäynniltä, vuorosanat varmaankin esitys esitykseltä hoituvat luontevammiksi ja tunnelman intensiteetti ei jaksa kantaa aivan koko esityksen läpi, mutta näytelmä hioutunee sujuvammaksi syksyn mittaan. Kuitenkin Aino Vennan sekä valaistuksen ja lavastuksen luoman kokonaistunnelman vuoksi Tainaron kyllä kannattaa käydä katsomassa. Ei kaikkein helpointa teatteria, mutta kokemisen arvoinen näytelmä!

Helsingin Taiteiden yö 2018

Graffitien yö @ HAM

HAM-taidemuoseossa vietettiin Taiteiden yönä Graffitien yötä. Graffiti-näyttelyyn oli vapaa pääsy ja lisäksi tarjolla oli UV-disco ja paitojen koristelemista UV-maalei, mutta selvästi kaksi viimeeksi mainittua aktiviteettia oli suunnattu perheille tai perheen pienimmille.

Graffiti-näyttely on mielenkiintoinen ja ristiriitainen. Toisaalta ristiriitaa rakensi graffiteihin suhtautuminen ennen ja nyt. Näyttelyssä esiteltiin aikajana graffitien historiasta Suomessa, ja se havainnollisti toisaalta hyvin alakulttuurisen ilmiön leviämistä osaksi valtakulttuuria ja toisaalta virallisten tahojen kuten Helsingin kaupungin suhtautumista graffiteihin Stop töhryille -kampajan kautta graffitiseiniin saakka.

 Näyttelyssä on esillä valokuvia graffiteista niin Suomesta kuin New Yorkistakin, graffitimaalausvideoita ja installaatioita. Tarvisin sitä harmaata maalia -installaatio (jonka virallista nimeä en muista) ääninauhoineen ja videoineen on oivaltava ja kantaaottava, näyttelyn parasta antia. Osa graffiteista on uskomattoman hienoa taidetta. Osa taas lähinnä idiotismia - esimerkiksi yksi video huipentuu siihen, kun metrovaunua ruiskumaalataan sisältä mustaksi. En näe siinä mitään erityistä esteettistä tai muutenkaan kantaa ottavaa viestiä.

Näyttely herättää monenlaisia tunteita!

Unicefin kynttilät, Töölönkahti

 Töölönlahdella oli paljon erilaista toimintaa, kuten perinteisestikin. Yksi perinne on sytyttää kyttilä Unicefin pisteellä, ja niin oli tehnyt moni muukin: kynttilät loistivat kauniisti pimenevässä yössä.

Oopperan taiteiden yö

Oopperan taiteiden yön makupalakattauksessa käyminen on jo traditio. Tänä vuonna ooppera oli siirtänyt lavansa Töölönlahden puiston puolelta sisäpihalle Mannerheimintien ja Helsinginkadun kulmaukseen. Puolensa ja puolensa: pidin itse enemmän tunnelmasta puistossa, sillä sisäpiha oli aika kliininen, eikä sinne eksy noin vain sattumalta. Musiikki ei kuulunut lainkaan puiston puolelle, ja kävellessämme kohti Oopperataloa mietimme, onko tapahtuma kenties peruttu, kun mitään ei näy eikä kuulu.

Ooppera esitteli kiinnostavalla tavalla syksyn ohjelmistossa olevia oopperoita ja baletteja, ja ilta huipentui muumi-tanssinumeroon.

Yksi lensi yli käenpesän @ Suomenlinnan kesäteatteri, Helsinki

Ryhmäteatterin kesän 2018 esitys Suomenlinnan kesäteatterissa - Yksi lensi yli käenpesän - on rohkea valinta. Näytelmästä ei saa perinteistä kepeää kesäteatteria, ei sitten millään, vaikka komediallisiakin aineksia on mukana, ja rohkeus on kyllä kannattanut: esitys on puhutteleva ja onnistunut.

Näytelmä perusteuu Ken Keseyn samannimiseen romaaniin. Tapahtumat sijoittuvat mielisairaalaan, ja niin romaani kuin näytelmäkin tutkivat valtaa ja vallankäyttöä suljetussa yhteisössä. Elämä mielisairaalassa on urautunut rutiineihinsa, kunnes osastolle tulee uusi potilas, McMurphy, joka kyseenalaistaa systeemin toimivuuden ja järkevyyden, kapinoi sitä vastaan ja istuttaa kapinan ja kyseenalaistamisen siemenen myös muiden osaston potilaiden mieleen.

Ensimmäinen puoliaika näytelmästä on varsin hulvaton, kun osaston järjettömyys tuodaan katsojan silmien eteen. Mykkänä pidetyn Intiaanipäällikkö-potilaan monologit tuovat ensimmäiseenkin puoliaikaan syvyyttä ja traagisuutta, oten silkasta hulluttelusta ei kuitenkaan ole kyse.

Näytelmä onnistuu hienosti sekä näyttämään että asettamaan kyseenalaiseksi niin hulluuden kuin terveenkin mielen. Lopetus vetää hiljaiseksi, ja kesäteatterilta lauttalaituria kohti elokuisessa yössä marssiikin varsin mietteliästä väkeä.

Puuvuori @ Ylöjärvi

 
Aivan lähellä Yltä ja alta -ympäristötaideteosta sijaitsee toinen, jotakuinkin yhtä hämmentävä mutta maisemasta nykypäivänä hankalammin erottuva ympäristötaideteos, Puuvuori. Puuvuoren on suunnitellut unkarilainen taiteilija Agnes Denes. Teos on nimensä mukainen: vuorelle istutettuja puita. Istutuskuvio sen sijaan on vaikuttava - en tiedä, mikä sen geometrinen nimi on, mutta eräänlaisesta ympyräkuvioiden harmoniasta on kyse. Kuvio avautuu parhaiten kävelemällä sisään taideteokseen - huipulle kiipeäminen on yllättävän haastavaa, sillä vaikka vuori ei sinänsä ole erityisen korkea, jyrkkä se huippua kohden on.

Kukin puu on nimikoitu jonkin henkilön mukaan. Osassa nimiä maailmanpolitiikan valtasuhteiden vaihtuminen näkyy jo - esimerkiksi Gaddafilla on nimikkopuunsa. Puuvuori on vihitty taideteokseksi vuonna 1996. Lisätietoja taideteoksesta löytyy projektin nettisivuilta.

Yltä ja alta @ Hämeenkyrö

Jos haluaa yllättyä ympäristötaiteesta, kannattaa suunnata Hämeenkyrön ja Ylöjärven rajamailla. Hämeenkyrön puolella sijaitsee ympäristötaideteos Yltä ja alta, jonka äärellä ei voi kuin hämmentyä. Mikä tämä on? Miksi tämä on täällä? Miten ihmeessä minä päädyin tänne?

Teos sijaitsee keskellä jo osin puiden valtaamaa soramonttua. Nimensä mukaisesti sen päälle voi kiivetä ja sen päällä voi kävellä, sen reunoja pitkin voi liukua alas, sen läpi voi kävellä ja kurkistella.

Teoksen taustaan ja sen suunnitelleeseen amerikkalaiseen taiteilijaan Nancy Holtiin voi tutustua projektin nettisivuilla.

LPRHC 2018 @ Lappeenranta

LPRHC osoittautui tänäkin vuonna äärimmäisen hyvätunnelmaiseksi ja leppoisaksi festariksi. Tänä vuonna säät suosivat eri tavalla kuin edellisvuonna: perjantai-ilta oli lämmin ja kaunis, ja lauantaissa oli niin aurinkoiset kuin sateisetkin hetkensä, mutta viime vuoden kaltaista mutashowta tänä vuonna ei päässyt syntymään.

Lauantaina paras sekä musiikillisesti että esiintymisensä puolesta oli Strum 101: biisit ovat tarttuvia ja bändi osaa luoda hyvää meininkiä. Vahva suositus!

Yllättävästi viihdyin mainiosti myöskin Ratfacen keikalla, missä puolestaan kokonaisuus oli elämys.

Lauantai-illan pääesiintyjä Kakka-Hätä 77 puolestaan veti jotenkin varman päälle: keikka oli ihan jees muttei oikein tarjonnut mitään bonareita.

Kaiken kaikkiaan LPRHC täytti tänä vuonna edellisvuoden asettamat odotukset, ja osoittautui mahtavaksi tavaksi korkata elokuu.