Olen käynyt Louvressa kerran aiemminkin, suunnittelematta. Tuolloin istuskelin puistossa ja tuntematon tyttö tuli lahjoittamaan minulle kaksi Louvren lippua, koska ei itse voinut tai halunnut käyttää niitä. Jonottelin Mona Lisalle ja katselin aikani muitakin tauluja, kokemus oli muutoin yhdentekevä, mutta kykeninpä sanomaan nähneeni Mona Lisan.
Tällä kertaa en niinkään keskittynyt tauluihin (puhumattakaan muista taide-esineistä) vaan itse rakennukseen. Salit ovat kerrassaan upeita ja näyttäviä, itsessään sellaista taidetta, että taulujen kera kokemus on ylenpalttinen ja hetken vaeltelun kuluttua yliannostuksellinen. Linnassa aikanaan asuneet kuninkaat - mitä he ovat nähneet rakennuksesta, miten he ovat jaksaneet kulkea loputtomissa saleissa, portaikoissa, käytävillä? Vai käyttivätkö he jatkuvasti kantotuolia?
Tietysti kävin katsomassa myös Mona Lisaa. Tai ehkä ennemminkin Mona Lisaa katsomassa olevia ihmisiä. Tältä se näytti:
ei läpitunkematon ruuhka, mutta selvästikin etsityin ja katsotuin kohde. Vain salamalla kuvaaminen oli kiellettyä, ja niinpä lähes jokainen kuvasi mestariteoksista omaan albumiin epäilemättä mestarillisia otoksia. Museokaupan tarjonnan perusteella Mona Lisa alkaa olla loppuun tuotteistettu taide-esine, toisin sanoen toki Mona Lisasta oli erinäisiä tuotteita, mutta trendi tuntuu menneen jo ohi.
Taiteellisesti kiinnostavampi museo olisi todennäköisesti ollut Orsayn museo, jossa on esillä maalauksia 1900-luvun vaihteesta, etenkin impressionismia. Louvren maalaukset, niin valtavia ja vaikuttavia kuin ovatkin, ovat jokseenkin puuduttavia. Asetelmia ihmisistä, kohtaamisista ja tapahtumista, jotka eivät kiinnosta minua erityisesti ja jotka eivät myöskään itsessään ole erityisen kiinnostavia muutoin kuin historiallisessa mielessä. Ja kun maalaukset toistuvat sali salin jälkeen, vaikutelma on puuduttava.
Maalaukset pysäyttäisivät paremmin, jos keskittyisi vain muutamaan. Jos vielä menen Louvreen - mikäli kyse ei ole äkillisestä sattumasta - on ehkä kaksi tapaa, joilla museosta saisi enemmän irti. Joko tutustua kokoelmaan etukäteen ja keskittyä tutkimaan vain muutamaa maalausta perinpohjaisesti, tai sitten ohittaa rivakasti ne maalaukset, joissa ei ole mitään henkilökohtaisessa mielessä erityistä, keskittyä hetkellisesti niihin joissa on, ja painaa taiteilijan nimi mieleensä ja tutustua hänen tuotantoonsa ja elämäänsä myöhemmin - ja sitten ehkäpä palata hänen talujensa äärelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti