Ex temporesti hankimme liput Stade de Francelle Red Hot Chili Peppersin keikalle (30.6). Jokseenkin nostalginen veto, sillä kuuntelin bändiä lähinnä Californicationin (1999) aikoihin - Californicationin ostin piraattina Tallinnasta (50 mk) ja kasetille nauhoitettuna minulla oli Blood Sugar Sex Magik ja One Hot Minute. Suomen Tampereen-keikka 1.8 on loppuunmyyty, joten hyvä veto nähdä bändi Pariisissa. Konserttipäivän aamuna tsemppasimme ja kuuntelimme uusimman levyn I'm With You biisinäytteet siinä pelossa, josko uuden levyn nimeä kantava kiertue koostuisi vain uusista biiseistä. Onneksi niin ei ollut.
Aloituskappaleena oli uuden levynkin aloittava Monarchy of Roses, mutta sen jälkeen siirryttiin Californication-fiilistelyihin. Setti koostui aika lailla hiteistä. Loppuhuipennus ennen encorea oli hieno: odotin Blood Sugan Sex Magikia ja sieltä se tuli (tosin kappale ei tuntunut olevan suurimmalle osalle yleisöstä erityinen tai tunnettu), ja heti perään megahitti Under the Bridge. Under the Bridgen aikana pimeys oli jo laskeutunut ja stadion täyttyi kännyköiden valoista. Oliko kyseessä videovalo vai taskulamppu, en tiedä, mutta funktio oli sama kuin sytkäreiden liekeillä. Mahtavan kollektiivista! Siitä pieni tunnelmapala tässä:
(video olisi tässä, jos sen lataaminen olisi onnistunut 11. kerralla - ehkä vielä joskus)
Setin päätti By the Way. Bändi soitti yhden encoren, joka sisälsi kitarajammailua ja joitain kappaleita. Konsertin viimeisenä kuultiin Give it Away. Mikään madonnamainen spektaakkeli esiintyminen ei ollut, vaan keikka eteni kappaleiden ehdoilla. Tosin esimerkiksi käsilläseisomista lavalla kuulemma nähtiin... minä silmälasittomana en sitä havainnut.
Stade de Francelle mahtuu 80 000 katsojaa. Konsertti ei ollut loppuunmyyty, mutta ei määrästä paljoa puuttunut. Paikkamme olivat 1-kategoriassa T5-osiossa, lavalta päin katsottuna jyrkästi oikealla. Tilasimme netistä 2-kategorian liput, mutta käydessämme hakemassa lippuja pariisilaisesta pikkutoimistosta (Pariseventicket) saimme ykköskategorian paikat samalla hinnalla (58 e) - kiva yllätys. Kuvamonitoreja paikalla oli vain kaksi, lavan molemmin puolin, joten niistä oli enemmän iloa suoremmin edessä oleville katsojille. Äänentoisto oli aluksi puuroinen mutta parani sitten. RHCP-tuoppinen teemaolut maksoi 8,50 e ja samppanja (Ranskassa en nähnyt kuohuviiniä tarjolla missään) 10 e lasi.
Ennen konserttia spekuloimme myös ranskalaista keikkakäyttäytymistä: kentän seisomapaikoilla epäilemättä tanssitaan oltiinpa sitten missä tahansa päin maailmaa, mutta entäpä istumapaikoilla? Ranskassa sielläkin biletetään - aina kun kohdalle sattuu sytyttävä kappale. Hyvä keikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti