Ravintolapäivä 19.8.2012, Helsinki

Elokuun Ravintolapäivä, pientä sadetta mutta myös aurinkoa. Aloitimme herkkuseikkailun Karhupuistosta, jossa tällä kertaa oli ainakin kymmenen ravintolaa. Ensimmäisenä vuorossa oli georgialainen Café Salome. Ostin hatsapurin ja pienen makean pähkinäpalleron, jonka nimeä en enää muista. Peruna-sipuli-tillitäytteinen hatsapuri oli hyvin erilainen kokemus kuin Tbilisin hatsapurit, mutta hyvää. Makea karamellisoitu pähkinäpallero oli pienuudellaan juuri sopivan kokoinen, koska se oli hyvin makea, mutta pähkinät olivat aavistuksen verran ylipaahtuneita.

Karhupuistosta ei yhden ravintolan kokeilemisella selvitty. Vegelihis oli syöjänsä mielestä muutoin oivallinen kokemus, mutta se olisi kaivannut seurakseen majoneesia. Lihatäytteinen tortilla näytti annospettymykseltä ja maku todisti samaa - kokonaisuus ei kuulemma maistunut miltään. South Pacific Sweet Shopin kojulle oli jono, eikä syyttä. Makeat herkut näyttivät ihanille ja niiden tekemisessä ei todellakaan ollut sokeria säästelty.

Ravintolapäivänä aiemminkin järjestetty Pohjoismaiden suurimman sisäpihan kirppis oli tälläkin kertaa kuin pieni kyläjuhla. Vesisade haittasi tavaroiden esittelyä mutta ei tunnelmaa. Hermanni Turkki -bändi esiintyi puiden alla suojassa sateelta. Tunnelma ja kappaleet olivat ihanan välittömiä. Hermanni Turkki on mahtava esiintyjä esimerkiksi tämäntyyppisiin tilaisuuksiin, koska bändi esiintyi akustisesti ja kuitenkin tarpeeksi kovaäänisesti.

Emme jääneet ruokailemaan Vallilaan vaan jatkoimme matkaa Alppilaan Kimchi Mariachis II -ravintolaan, joka tarjoili Korean, Jamaikan ja Meksikon makuja yhdisteleviä fajitoja. Tässä ravintolassa jonottaminen oli järjestetty toimivimmin: asiakas tekee tilauksen, maksaa ja saa pelikortin. Sitä mukaa kun annokset valmistuvat, myyjät huutelevat kuuluvalla äänellä annosnumeroita. Näin myyntiporttikongiin ei syntynyt sietämätöntä ruuhkaa, ja annoksen odottelu sujui viihtyisällä sisäpihalla leppoisan musiikin tahdissa. Vegefajita oli maukas ja sopivan tulinen, hauska fuusiokeittiöidea! Yhdellä fajitalla ei kirpparin kiertelystä syntynyt nälkä vielä talttunut, joten suunta kohti seuraavaa ravintolaa.

Aleksis Kiven kadun El Perro Locon tunnisti sen edessä olevasta jonosta, joka ei tosin ollut tuskaisen pitkä mutta eteni varsin rauhalliseen tahtiin. Keittiöstä huudeltiin säännöllisin väliajoin ruokaa riittävän vielä kaikille jonottajille, mikä oli hyvä myyntitaktiikka. Aiemmissa Ravintolapäivissä ruoan yllättävä loppuminen kesken pitkähkön jonottamisen on tullut epämiellyttävänä yllätyksenä silloin tällöin.

Jonottamisen piristykseksi paikalle saapui kilpaileva ravintoloitsija Darrainen Katana pandanaamari päässään ja kylmälaukun kera. Kylmälaukusta oli tarjolla vegesushisettejä, jotka osoittautuivat oivallisiksi alkupaloiksi.

El Perro Loco puolestaan paljastui päivämme parhaaksi ravintolakohteeksi. Tilasimme koko menun (7 e): vegetacon, matétä ja jälkiruoaksi chilisuklaaseen kastettuja churroja. Ravintolassa kaikki ainesosat tacokuoresta alkaen olivat itse tehtyjä ja täysin vegaanisia. Sekasyöjän kommentti, "ensimmäinen kerta kun saa oikeasti hyvää kasvisruokaa", kertoo paljon ruoan tasosta. Tacossa oli monenlaisia täytteitä, jotka loivat yhdessä upean makuelämyksen. Churrot olivat todella rasvaisia ja sokerisia, suklaakastikkeen chili potki sopivasti ja maté toi raikkautta menuun. Mmm mitä superherkkua!