Madonna: W.E.

Bio Rex, Fashion Film Festival, Helsinki 5.8.2012.

Madonnan ohjaama W.E. (2011) on ehdottomasti suurten tunteiden elokuva, ja kyllä, siinä on omat kliseiset hetkensä, mutta se yllätti positiivisesti. W.E. liikkuu kahdella aikatasolla: nykyhetken päähenkilö on Wally-niminen nainen, joka ihailee Wallis Simpsonia (1896-1986) ja eritoten Wallis Simpsonin poikkeuksellista ja rajoja rikkovaa rakkaustarinaa Britannian kuninkaan Edward VIII:n kanssa, mikä on elokuvan toinen aikataso.

Molemmat tarinat liikkuvat yläluokkaisessa kuvastossa, asunnot, linnat ja asusteet ovat elokuvassa suuressa osassa, mikä selittääkin hyvin sitä, miksi tämä Madonnan elokuva esitettiin Helsingissä Fashion Film Festivalin ohjelmistossa.

Wallis Simpsonin tarinaa seuratessa tulee väkisinkin mieleen, että paitsi että elokuva haluaa kertoa glamour-rakkaustarinan, Wallis Simpson tässä narratiivissa on myös Madonnan alter ego: poikkeuksellinen nainen, joka elää rohkeaa elämää ja tekee omia valintojaan, jotka kohahduttavat tavallista kansaa ja konservatiiveja; kuitenkin elokuva korostaa sitä, mistä kaikesta Wallis joutuu luopumaan, että hänenkin valintansa vaativat suuria uhrauksia, mitä media ei suinkaan tuo tavisten tietoisuuteen. Ja ennen kaikkea: elokuvan Wallis on nyky-aikatason Wallylle idoli, joka jopa ilmestyy hänen todellisuuteensa kertomaan elämänohjeita ja johon hän voi samastua - siis vähän samaan tapaan kuin mitä Madonna on miljoonille taviksille todellisuudessamme. Elokuvaa on siis mielestäni perusteltua tarkastella myös kuin omaelämäkerrallisena välähdyksenä Madonnasta.

Kliseisimmät kohdat liittyvät Wallyyn ja nykyhetken aikatasoon. Wallylla on onneton aviolitto, jota hän pakenee unelmoimalla Wallis Simpsonin elämästä ja hänen kokemastaan rakkaudesta, joka näyttäisi olevan Wallylle täysin saavuttamaton unelma. Mutta kuinkas käykään: Wally saa kokea oman käänteisen tuhkimotarinansa; hän löytää miehen, joka on herkkäsieluinen duunari ja joka pelastaa Wallyn kultaisesta häkistään todelliseen elämään ja todelliseen rakkauteen.

W.E. on siis paitsi historiallinen draama, myös aikuisten romanttinen satuelokuva, mikä näkyy ehkä osoittelevimin duunari-rakastajan asunnon lavastuksessa: neliöitä riittää mutta seinät ovat karheaa tiiltä, on flyygeli ja nahkasohva, mutta flyygelin reunasta on tehty karhean tai revenneen näköinen - kuitenkin vire on täydellinen.

Tökkivin ja pääleliimatuin kohtaus on Wallyn kohtaaminen Mohammed al-Fayedin kanssa. Wallyn tehtävänä on saada a-Fayed suostutelluksi näyttämään hänelle omistamansa Wallis Simpsonin kirjeenvaihto, jota hän ei jostain syystä halua huutokaupata. Wallylla on kaksi argumenttia: a) hänellä on tekosyy: hän kirjoittaa kirjaa ja haluaisi näyttää suurelle yleisölle sen puolen, mistä kaikesta Wallis joutui luopumaan - että Wallisin tarina ei ole vain prinsessasatu; b) "haluan näyttää sen näkökulman, kuinka vaikeaa on olla tavallinen ihminen, joka seurustelee kuninkaallisen kanssa". Kamooon! Pitikö tähän nyt saada rivien väliin vielä Diana ja Dodikin?! Halpaa.

Loppujen lopuksi elokuvasta jäi hyvä fiilis, eritoten historiallisesta aikatasosta, jonka pukuloistoa ja käytösetikettiä seuraa mielellään. Elokuvan tyyli lavastusta, kamera-ajoja ja musiikkia myöten on vyöryttelevä - vaikeaa sanoa, toimisiko tämä lainkaan tv-ruudulta vai vaatiiko tämä ehdottomasti suuren kankaan ja jykevän äänentoiston.