Behave on teos, joka kertoo "kaikesta siitä mikä ärsyttää". En ole kovin tottunut tanssin katselija, joten kokemusta helpottavat huomattavasti tanssijan repliikit. Alun monologin jälkeen nähdään sarja kohtauksia, joissa on minä ja hän. "Tässä olen minä, joka..." esimerkiksi on junanvaunussa tekemässä töitä, ojentamassa pudonnutta lapasta ohikulkijalle tai opettamassa tanssiliikkeitä. Tanssija kuvaa tilanteen. Sitten "ja tässä on hän, joka..." on kohtauksen toinen osapuoli, jonka toiminnan tanssija myös kuvaa. Sen jälkeen seuraa "ja tältä minusta sitten tuntui..." -osio, joka lopulta alleviivaa kaiken sen, mikä ärsyttää. Tämä teoksen alkupuoli esittäää ironisen ja humoristisen näkemyksen arjen tilanteista.
Sitten siirrytään mykkään tanssin maailmaan, ensin yhä edelleen ironian teemaa jatkaen, nyt musiikin säestyksellä, kappaleen, jossa lauletaan "Well, I can serve you tea and behave and behave and behave".
Kappale ja siihen tehty koreografia osoittavat ärsyyntymisestä seuraavaa turhautumista hienosti. Loppuosan hiljaisen tanssin ja pianokappaleen säestämän tanssin koin kuvaavan etäisyyttä ja jonkin (uudelleen)löytämistä, mutta myönnän vajonneeni omiin ajatuksiini eikä tulkinta välttämättä ole perusteltu.
Art Goes Kapakka -festarin vahvuus on siinä, että ihmisen ei tarvitse välttämättä hakeutua taiteen luo, vaan taide saapuu ihmisen luo. Tässä on myös heikkoutensa - Cafe Pirittan ikkunoiden eteen oli raivattu tilaa tanssiesitykselle, mutta lattiakohtaukset jäivät takapöydistä näkemättä ja arvailujen varaan. Myös se, ärsyyntyykö katsoja eestaas ramppaavista esityksestä kiinnostumattomista muista asiakkaista, on henkilökohtainen kokemus. Tosin esityksessä, joka käsittelee "kaikkea sitä mikä ärysttää", omat ärsytyksentunteensa voi kokea myös esityksen osana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti