"Totta kai olisi ollut vaihtoehtoja, päähenkilömme olisi voinut varastaa autoja, kerätä puhelinjohtojen kuparia tai myydä munuaisensa."
Siltala 2011. 327 s.
Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis on paitsi hauska ja hillitön myös kantaaottava ja vakava romaani. Lähtökohta on sama kuin Arto Paasilinnan romaanissa Jäniksen vuosi (1975), mutta aika on muuttunut ja sitä myötä myös yhteiskunnallinen konteksti ja yhteiskunnalliset ongelmat. Siinä missä Paasilinnan Vatanen kaipaa vapauteen keskiluokkaisesta ja merkityksettömästä toimittajanelämästään ja tylsästä avioliitostaan, Kyrön Vatanescu hakee ulospääsyä loputtomasta köyhyydestä ja kurjuudesta.
Vatanescu on romanialainen kerjäläinen, joka ihmiskaupan mukana kulkeutuu Suomeen. Helsingissä Vatanescu kohtaa citykanin, josta tulee kumppani hänen odysseialleen halki sekä maantieteellisen Suomen että luokka-Suomen. Vatanescun päämääränä on saada hankittua nappulakengät Romaniassa odottavalle pojalleen. Hänen tarinansa on yksilön tarina. Muiden henkilöhahmojen ja yhteiskunnan näkökulmasta hänen pyrkimyksensä ja tekonsa näyttäytyvät aivan toisenlaisina. Tässä piilee romaanin hienous: maailmaa katsotaan myös Vatanescun, kerjäläisen näkökulmasta, ei vain siitä näkökulmasta, johon olemme yleisönosastokirjoituksissa ja Helsingin "kerjäläisongelmaa" käsittelevissä uutisissa tottuneet.
Vatanescu ei kuitenkaan ole romaanin ainoa kertoja, vaan tarinaa katsotaan myös muun muassa ihmiskauppias Jegor Kugarin silmin. Mahtuupa mukaan myös marjanpoimintaa, zumbaa, kauppakeskittymärakentamista ja korruptiota sekä erään suomalaisen populistipuolueen nousu.
Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja on hieno luonnekuva, mutta Kerjäläinen ja jänis on ajankuva - tällaisenako muistamme 2000-luvun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti