Nufit 2013, Helsinki

Nufit eli Nuorten filosofiatapahtuma on yksi vuoden ajatuksia herättävimmistä tapahtumista. Tapahtuma koostuu laadukkaista luennoitsijoista, filosofisista teehetkistä (jolloin on ideana keskustella valitusta aiheesta) sekä lukiolaisten Sokrates-väittelykilpailusta, jonka finaaliin koko tapahtuma perinteisesti huipentuu. Vuoden 2013 teemana oli "Ei".

Sokrates-väittelykilpailu

Sokrates-väittelykilpailun seuraaminen on ajatusrakennelmia haastava jännitysnäytelmä. Täytyy ihailla lukiolaisia, jotka kykenevät paineen alla argumentoimaan älykkäästi, sivistyneesti ja nopeasti esimerkiksi puolesta tai vastaan sellaisia väitteitä kuten "Materialistinen monismi ei riitä selittämään maailmaa", "Taidetta ei voi perustellusti erottaa viihteestä" tai "Metafysiikkaa ei enää tarvita".

Karim Maiche: Sorron yöstä arabitalveen - kolonialismin lähteillä

Karim Maiche puhui perjantai-iltana aiheesta "Sorron yöstä arabitalveen - kolonialismin lähteillä". Maiche puhui suorasanaisesti ja sopivan provosoivasti. Mielenkiintoiseksi hänen puheenvuoronsa kuuntelemisen teki se, että hänen fokuksensa suhteessa esimerkiksi historiaan tai nykyisiinkin maailmantapahtumiin oli eri kuin omani - sikäli kuin oma katsomispositioni rakentuu melko tavanomaisista, eurosentrisistä ja Suomi-keskeisistä median ja koulutuksen synnyttämistä aineksista, jotka kyllä enemmän tai vähemmän tiedostan olemassaoleviksi mutta joista on vaikeaa tai mahdotonta päästä irti. Maiche on puoliksi algerialainen, ja hän on myös perehtynyt esimerkiksi suomalaisten koulukirjojen välittämään historiakuvaan.

Maiche kyseenalaisti käsitteitä kuten "länsimaalaisuus" tai "arabikevät", esitti tiivistetyn aikajanan siitä, millaisena maailmanhistoria suomalaisissa oppikirjoissa esitetään ja huomautti myös siitä, että maailman kansanmurhista kouluissa käsitellään lähinnä eurooppalaista holokaustia, kun vaikkapa Afrikassa eurooppalaisten toteuttamista kansanmurhista emme tiedä juuri mitään.

Maiche käsitteli mielenkiintoisesti myös nykyajan kolonialismin muotoja ja sitä, kuinka "länsi" verhoaa kolonialistisen miehitystoimintansa "demokratiavienniksi". Myöskään kolonialismin retoriikka ei tunnu olennaisesti muuttuneen sadoissa vuosissa - siinä missä ennen puhuttiin "roduista", jotka eivät ole sivistyneitä, nykyään puhutaan "kulttuureista", joiden edustajat eivät vain kykene sopeutumaan elämään "sivistysvaltioissa".