Tärkeämpää kuin esillä oleva taide tuntuu kaupungin turistiorganisaatiolle olevan palatsi itse; koetin jälkikäteen selvittää sen taiteilijan nimen, jonka töitä kävin katsomassa, mutta tehtävä tuntuu salapoliisimaiselta. Kaupungin internetsivuilla todetaan galleriassa olevan esillä "aina joitain mielenkiintoisia töitä Dubrovnikin nykyisyydestä tai menneisyydestä", muttei tarkempia mainintoja taiteilijoista tai näyttelyistä. Pääsylippukin on postikortti, jossa lukee "Sponza Palace".
Joka tapauksessa: lokakuisen näyttelyn työt jakautuivat kahdenlaisiin. Toisaalta monivärisiin ja osin naivistisiinkin töihin, joissa useassa henkilöhahmojen taustalla kaartui rusettimaisesti värikäs nauha. Tämän osion työt eivät olleet mielestäni erityisen puhuttelevia, tosin yhdessä niistä tuotiin yllättävänkin kärkevästi esiin turismin ja elämän välinen ristiriita. Kärkevyys yllätti minut siinä mielessä, että todennäköisesti kuitenkin suuri osa galleriassa kävijöistä on nimenomaan turisteja. Taulu näyttää tältä:
Näyttelyn toinen puoli koostui impressionistisista henkilökuvista. Kuvaamalla värein valoa ja varjoa ihmisten kasvoilla ja olemuksessa taiteilija on onnistunut tallentamaan voimakkaan tunnelman. En tiedä, vaikuttiko intensiiviseen kokemukseeni se, että luin samanaikaisesti A. S. Byattin romaania Riivaus, joka käsittelee romantiikan ajan runoilijoita ja on tunnelataukseltaan hyvin nykyajasta poikkeava. Näistä tauluista kuitenkin mielestäni välittyy jokin hetkellinen, pysäytetty, ehkä menetetty:
Näyttelytilan sivuhuoneissa oli esillä myös Dubrovnikin historiaa käsittelevää materiaalia, valokuvia ja tekstejä. Vastapäätä lipunmyyntitiskiä on muistohuone Dubrovnikin piirityksessä 1991-1992 menehtyneille. Muistohuone onnistuu välttämään mahtailevan patriotismin tunnelman, vaikka seinällä on Kroatian lippu ja henkensä uhranneiden miesten kasvokuvia.
Televisioruudussa pyörii valokuvia piirityksen ajalta. Teknologia muuttuu - maailma muuttuu - kuvat pysyvät samanlaisina; Jugoslavian hajoamissodasta on vain parisenkymmentä vuotta aikaa, mutta kuvasto näyttää samanaikaisesti universaalin ajattomalta ja sumean vanhanaikaiselta. Dubrovnikissa on myös sotavalokuvamuseo War Photo Limited, mutta tällä matkallani en halunnut kohdata enempää ahdistavia historiallisia tosiseikkoja silmästä silmään - yksi muistohuoneellinen oli riittävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti