sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Alison Bechdel: Äideistä parhain. Koominen draama.

 

"Kesken jonkinlaisen kodinkunnostusoperaation telkeän itseni vahingossa kylmänkosteaan kellariin."


Like 2012. Alkuteos Are you my mother?: a comic drama, 2012. Suom. Anu Turunen (osaa kirjallisuussitaateista lukuun ottamatta). 292 s.

Alison Bechdelin sarjakuvaromaani Äideistä parhain on koukuttava ja ajatuksia herättävä kokonaisuus. Sarjakuva kertoo periaatteessa omaelämäkerrallisesti Bechdelin äidistä, mutta enemmän se kertoo äiti-tytär-suhteesta tai Bechdelistä itsestään.

Sarjakuva hyödyntää kollaasitekniikkaa monine ruutuihin upotettuine kirjallisuusvittauksineen. Viittaukset ovat enimmältään psykologisia: Bechdel käy terapiassa ja lukee runsaasti psykologista kirjallisuutta, ja niinpä hän lainaakin paljon muun muassa Freudia, Winnicottia ja Alice Milleriä. Virginia Woolfin Majakkaa kuljetetaan mukana teoksen alusta loppuun. Osin Bechdel referoi lähteitään, osin hän ottaa suoria sitaatteja - tekniikka toimii sarjakuvassa erinomaisesti.

Bechdel on omistanut teoksensa "Äidilleni, joka tuntee itsensä". Näyttelijä Jean Seberg allekirjoitti pojalleen lähettämänsä jäähyväiskirjeen "Your mother who knows you". Bechdel käsittelee teoksensa läpi kysymystä, miksei hän saanut äidiltään sitä, mitä olisi tarvinnut; mitä se olisi ollut, miten sen saamattomuus häneen vaikutti ja mitä hän sen sijaan sai äidiltään. Omistuskirjoituksen voi tulkita myös teoksen lukuohjeeksi.

Teos on suositeltavaa luettavaa kenelle tahansa identiteettikriisiä potevalle tai pohtivalle, niin äideille kuin tyttärillekin. Jonkinlainen psykologisten teorioiden tuntemus sujuvoittaa lukemista, mutta teos antanee runsaasti ajateltavaa myös psykologian käsitteitä tuntemattomille.

Äideistä parhain on teos, joka ei tyhjene yhdellä lukukerralla. Se on jotain kaunokirjallisuuden, elämäkerran ja terapiakirjallisuuden väliltä, mutta se ei missään nimessä sorru yksinkertaistavan self help -kirjallisuuden genreen, vaan päähenkilö tarkastelee itseään ja ympäristöään tarkkanäköisesti ja tunnistaen ja tunnustaen niitä asioita, joita hän kykenee.

Tällainen raadollisen mutta vapauttavan oloinen tunnustuskirjallisuus vaikuttaa kiinnostavan ihmisiä - itseni mukaanlukien - tällä hetkellä. Kiinnostavana mutta osaltani vielä lukemattomana teossarjana mainittakoon Karl Ove Knausgårdin Taisteluni, jota tällä hetkellä on suomennettu kaksi osaa. Katsotaan, milloin tuo lukukokemus osuu kohdalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti