Paleface, siviilinimeltään Karri Miettinen, luennoi Metkan mediaseminaarissa Tuhat tarinaa - monta mediaa 5.10 otsikolla "Räplyriikkaa". Paleface on erinomainen puhuja ja hänelle olisi sikäli suonut pidemmänkin puheenvuoron kuin 55 minuuttia, että hän pääsi varsinaiseen aiheeseensa vasta viime minuuteilla - vaikka toisaalta laaja otsikko mahdollistaa toisenlaisenkin tulkinnan.
Paleface aloitti taustoittamalla hiphopin ja rapin historiaa, ensin globaalisti ja sitten Suomen näkökulmasta. Palefacen mukaan hiphopin juuret juontuvat afrikkalaiseen griot-kulttuuriin, sieltä orjien mukana Amerikan puuvillapelloille ja lopulta bluesin, soulin, funkin, jazzin ja gospelin kautta 1970-luvulla Jamaican sound system -kulttuurin antamien dj-vaikutteiden ansiosta Bronxissa tyylisuunnan syntyyn. Hiphop-kulttuurin juurissa näkyy siis orjien emansipaatio. Toinen vaikuttava seikka oli epäonnistunut kaupunkisuunnittelu, jonka seurauksena jengipomot kehittivät hiphopista vaihtoehdon väkivallalle ja päihteille - hiphop siis antoi ihmisille mahdollisuuden ilmaista ja kehittää itseään sekä kilvoitella siitä, kuka räppää, breikkaa tai maalaa graffitin parhaiten. Rapin tavoite oli siis mahdollistaa ihmisille poispääsy köyhyydestä.
Hiphopin ja rapin käsitteet Paleface määritteli sitaatilla "Rap is something you do, hiphop is something you live". Toisin sanoen hiphopissa kysymys on koko kulttuurista, jonka osa rap (muun muassa graffitien ja breakdancen lisäksi) on; rap on siis hiphopia, mutta hiphop ei välttämättä ole rapia.
Suomalaisen rapin historiasta Paleface kertoi useita anekdootteja - kuinka General Njassa oli päätynyt esiintymään Pariisiin vuonna 1983 newyorkilaisena tähtenä tai mikä on Petri Nygård -nimimerkillä esiintyvän artistin syntytarina ja historia.
Puheenvuoronsa lopussa Paleface pääsi varsinaiseen aiheeseensa eli raplyriikkaan, josta olisi ollut mielenkiintoista kuulla enemmänkin. Palefacen tuotannossa on sekä englannin- että suomenkielisiä kappaleita, ja artisti totesikin kielivalinnan vertautuvan instrumentin valintaan - niin erilaisista kielistä on kysymys. Hän käsitteli myös alter egoa osana taiteilijan identiteettiä. Se, että hän on nimenomaan Paleface eikä Karri Miettinen, mahdollistaa ulkopuolisen tarkkailijan position ottamisen, eräänlaisen itsensä ulkoistamisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti