"Hautajaisten jälkeen mikään ei palannut ennalleen, vaikka Norma halusi uskotella sen olevan mahdollista vielä siinä vaiheessa, kun hän jättäytyi vierasjoukon hännille ja livahti hautausmaan portille vievälle tielle."
Like 2015. 303 s.
Kun on lukenut Sofi Oksasen Norman, on hieman hämmentynyt olo: mitä tästä pitäisi ajatella? Onko hämmennys hinta siitä, että kirjailijan nimi kasvaa suuremmaksi kuin hänen teoksensa?
Norma on romaani, joka sekoittaa useita lajityyppejä: murhamysteeriä, identiteettiromaania, yhteiskunnallista romaania, satua ja synkkää kartanoromaania. Päähenkilö on Norma, nuori nainen, jonka äiti on kuollut hämärissä olosuhteissa. Norma on yksinäinen hahmo, jonka lähellä ei juuri ihmisiä ole. Viini ja lääkkeet Normalle sen sijaan maistuvat. Norman yksinäisyys johtuu pitkälti hänen erikoislaatuisuudestaan, jota kohti romaani zoomaa alussa varsin hitaasti, kenties pidentääkseen illuusiota realistisuudestaan: Norman hiukset kasvavat noin metrin päivässä.
Hiukset on avain romaanin satumaiseen ja yhteiskunnalliseen puoleen. Satuelementti on kirjoitettu mukaan sujuvasti. Suomalaisen kirjallisuuden realistisuuden uumoiltiin murtuvan Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -fantasiaromaanin (2000) voitettua Finlandia-palkinnon: onko nyt aika, kun aikuisten satua saa kirjoittaa uskottavasti ja yhteiskuntakriittisellä otteella? Normassa hiusten kautta astutaan ihmis- ja elinkaupan maailmaan, toisessa aiemmin syksyllä bloggaamassani romaanissa, Jani Saxellin Sotilasrajan unissa, puolestaan fantasiaelementti toimi näkökulmana nykyihmisen ahneuden ja pahuuden tarkastelemiseen.
Norma on toki myös avoimen feministinen romaani. Suoraviivaisin feminismipuhe on kirjoitettu Norman äidin suuhun: "Evoluutio ei ole kehittänyt naisia olleenkaan. -- Nyt naisilla on samat oikeudet [kuin miehillä], samat mahgdollisuudet, ja silti me emme kerää voittoja. Tarjoamme vain kaiken materiaalin niin monille kauneusaloille, me tarjoamme työvoiman, me tarjoamme vuosisadasta toiseen kasvomme, hiuksemme, kohtumme, rintamme ja edelleen miehet keräävät omiin taskuihinsa niistä saatavat setelit. He johtavat, he omistavat tai ostavat vähänkin menestyvät yritykset heti."
Viihdyttävästi kirjoittaminen on arvostettava taito, ja sen Sofi Oksanen osaa. Norma on nautittava lukuromaani - täysin käsittämätöntä lopetuista lukuun ottamatta. Lopetuksen voi perustella ainoastaan lajityypin näkökulmasta, mutta siitä huolimatta se vetää täysin maton kaiken sen alta, mitä romaanissa aiemmin on tapahtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti