Kauko Röyhkä: Kaksi aurinkoa

"He tulevat resiinalla."

Like 1996 / uudistettu painos 2015. 336 s.

Kauko Röyhkän Kaksi aurinkoa on sotaromaani, muttei ihan perinteinen sellainen. Näkökulma on, kuten takakansiteksti toteaa, "sodan, musiikin ja erotiikan". Romaanin tapahtumat sijoittuvat jatkosodan aikaiseen Suomeen, Ruotsiin ja Karjalaan ja kerronnan keskiössä on bändi, eritoten sen jäsenet Ture, Elis ja Tytti, joista viimeeksi mainitut seurustelevat keskenään. Erilaisia seurustelu- ja seksisuhteita romaanissa on paljon, ja niiden valossa tarkastellaan erilaisia valtasuhteita - tai lopukta vain sitä, millaisia elämänratkaisuja hahmot tekevät viettiensä ja vaistojensa varassa siinä todellisuudessa, jossa he elävät.

Sodanaikaisen todellisuuden ja jotakin tämän romaanin ytimestä paljastaa Eliksen pohdinta: "Minä tykkään tästä sodasta tai ainakin joistakin asioista siinä. Rauhan aikana meillä on paljon arvoja. Ihmiset kuvittelevat olevansa jotakin arvokasta, yksilöitä tai jotain. Joku on olevinaan kommunisti ja joku porvari, joku kannattaa naisasialiikettä, joku tekee yliopistossa jotain tutkimusta, joku taas kamppailee uskonnon tai sukupuolisuutensa kanssa. Mutta sodassa kaikki ovat lopulta pelkkää lihaa, toiset panemista ja toiset tappamista varten. Siinä on jotakin rehellistä ja yksinkertaista, josta minä pidän."

Sota - ehkä maailma ylipäätään - on usein tila, jossa keisarilla ei ole vaatteita, ei uusia eikä vanhoja. Monikaan asia - arvostetussa asemassa olevat miehet, hyveellisen oloiset naiset, saksalaiset sotilaat, perhesuhteet, saksalaiset sotilaat - ei ole sitä, miltä päällepäin näyttää. Tämä tiivistyy romaanissa kohtaukseen karjalalaisen kansakoulun pihalta:

"Silloin pihan poikki juoksee lihava, meilkein kissankokoinen rotta.
- Opettaja, mikä tuo on? pieni tyttö kysyy.
- Orava, opettaja sanoo.
- Eihän se ole kuin rotta, pojan ääni kuuluu rivistön keskeltä.
- Se on orava! sanoo opettaja painokkaasti. - Nyt kaikki sanommekin sille hei hei, orava!
- Hei hei, orava! sanovat lapset kuorossa."

Kahden auringon henkilökuvaus rakentuu pienille yksityiskohdille, jotka ovat usein fyysisiä. Eräs romaanin naishahmoista on "vaalea turkoosi nainen", jonka osaksi tulee luovia tiensä naisellisuutensa varassa. Hän ei ole ainoa naishahmo, joka käyttää hyväkseen fyysisiä avujaan, mutta hän näyttäytyy näistä hahmoista epätoivoisimpana, sillä hänellä ei tunnu olevan kuorensa alla muuta tarjottavaa, toisin kuin muilla naisilla. Kohtauksessa, jossa "vaaleaa turkoosia naista" suudellaan yllättäen kaulalle ja jossa hän ymmärtää ensimmäistä kertaa vetovoimansa ja sen arvon, kuvataan osuvasti oivalluksen aiheuttamaa järkytystä: "Vaalea turkoosi nainen järkyttyy niin, että pieni pieru rupsahtaa hänen pöksyihinsä."

Kohtausten seksitilanteet yllättävät lukijan usein, sillä seksiin päädytään milloin missäkin olosuhteissa ja milloin kenenkin kanssa. Rintamalla seksikin on poliittista:

"- Sehän meni helposti, hän sanoo. - Sinä oletkin sitä isovittuista ryssäläistä maatiaisrotua.
- Ja sinä pienikullinen kapitalistisika."

Pitkälti romaanissa on siis kyse pillusta:

"Pillu. Se, että sitä on salattu ja piiloteltu ja siitä on tehty niin vaikeasti saavutettava, on nostanut sen arvon liian suureksi. Jonakin päivänä pillu tuodaan päivänvaloon ja sen osakkeet romahtavat. Pillua saa halvalla tai ilmaiseksi, jokainen sikanokkakin saa pillua niin paljon kuin haluaa. Mutta silloin paljastetaan yksi elämän kiehtovimmista mysteereistä. Pillun jälkeen Jumala raahataan päivänvaloon, eikä sen jälkeen kukaan usko enää Jumalaan niin kuin ei usko pilluunkaan. Silloin maailmassa ei ole enää mitään mihin uskoa."