Minsk on leveiden autoteiden, leveiden kävelykatujen ja valtavien aukioiden kaupunki. Tilaa on, ja sitä on käytetty säästelemättä. Tästä johtuen myös etäisyydet ovat pitkiä.
Kaupungin suurin aukio on Itsenäisyyden aukio. Eri aukioiden nimiä on vaikea oppia, sillä ne ovat kaikki jotenkin samanlaisia - kaupungissa on omistettu aukio esimerkiksi niin itsenäisyydelle, voitolle kuin vapaudellekin. Itsenäisyyden aukion entinen nimi on Leninin aukio, ja aukion metroaseman nimi on delleen Leninin asema ja aukion reunalla olevan, eri kokoisista vihertävänahrmaista kuutioista koostuvan hallintorakennuksen edessä seisoo edelleen Lenin liehuvassa takissaan, ikuistettuna patsaaksi.
Aukion laidalla on myös punatiilinen katolinen Pyhän simonin ja Helenan kirkko. Sunnuntain jumalanpalveluksen aikaan kirkko oli aivan täynnä rukoilevia ihmisiä, mutta takarivissä oli silti mahdollista päästä piipahtamaan.
Aukion alla on valtava (ja kesäkuussa myös valtavan kuuma ja vähähappinen) nykyaikainen ostoskeskus.
Aukion kulmassa on myös aivan ehdoton vierailukohde, nimittäin kaupungin pääposti, joka on kuvassa keskellä, rehottavien istutuksien takana:
Pääposti on ainoa paikka, jossa me näimme myynnissä Minsk- tai Valko-Venäjä-aiheisia postikortteja. Pääpostin kaupasta voi ostaa kortteja ja turistikrääsää, ja postimerkkeilijä voi täydentää kokoelmaansa ensipäivän kuorilla. Samasta paikasta voi ostaa kätevästi kortit ja postimerkit, ja omaan korttiin voi halutessaan laittaa erikoisleiman tiskillä.
Pääpostin aula on kuin suunniteltu postikorttien kirjoittamiseen, sillä aulassa on pöytäryhmiä tuoleineen ja pöydillä postimerkkien kostuttamiseen varattuja pikku tyynyjä. Pääpostin ikkunat ovat lasimaalauksia ja katto on korkealla. Potilaatikkokin löytyy kätevästi ulko-oven edestä. Myös postin aukioloajat ovat varsin laajat: se on auki joka päivä (juhlapyhistä en tosin mene sanomaan).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti