Apulannan perjantain Kosto kaikista vuosista -keikka Barona-areenalla oli yksiselitteisesti loistava. Bändillä on niin runsaasti hittibiisejä, että niistä riittää materiaalia pari-kolmetuntisenkin keikan sisällöksi siten, että eteneminen ei ole ennalta-arvattavaa.
Loppuunmyyty areena lämpeni tanssimaan ja juhlimaan yläkatsomoita myöten, slovareissa yleisö muuttui taskulamppumereksi, josta pilkahti kuitenkin myös muutama perinteisen tyylin sytkäri.
Puolivälissä keikkaa oli akustinen sessio, jossa kuultiin muun muassa Teit meistä kauniin. Vain elämällä ei onneksi juuri mehusteltu Armon spiikkiä ("tästä laulusta on kuultu upeaa versiointia") lukuun ottamatta, ja itse olen erittäin tyytyväinen siihen, ettemme kuulleet esimeksiksi Brontosaurusta, vaan keikka keskittyi bändin omaan tuotantoon.
Tosin kokoonpanoa kuunnellessa tunne siitä, että kyseessä on nimenomaan Tonin ja Sipen bändi, vahvistui. Mukana oli tietysti myös uusi basisti ja hänen lisäkseen biisejä oli vahvistettu erinäisin kokoonpanoin, mutta spiikkaajina olivat Toni ja Sipe, ja he osoittivat sanansa yleisölle tai toisilleen.
Ilman Mitä kuuluu -hittiä tästä kesikasta ei olisi voinut selvitä, yleisössä jännitettiin lähinnä sitä, missä vaiheessa kappale kuullaan. Sipellä oli vaikuttava rumpusoolohetki, joka olisi toiminut käsittämättömän hienona introna Mitä kuuluulle, mutta niin ei kuitenkaan tapahtunut. Biisi oli säästetty keikan loppuun, ja se alkoi valokeilalla, jossa seisoi Tuukka Temonen. Biisin sanoissa Temosen läsnöoloa vielä alleviivattiin siltä varalta, josko joku yleisössä olisi onnistunut sen missaamaan. Hienoa, että Tuukka oli keikalla mukana.
Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi näin pitkä keikka olisi mielestäni toiminut paremmin kahdessa osassa, väliajan kanssa, hieman kuin teatteriesitys. Voi tietysti olla, että väliajan toteuttaminen olisi ollut teknisesti hankalaa loppuunmyydyn katsomon kanssa, mutta toisaalta, eikö jääkiekko-otteluissakin ole erät erätaukoineen. Väliaika olisi ollut varsin yleisöystävällinen ratkaisu. Toisaalta keikan puolivälin kieppeillä mitä ilmeisimmin oli muutaman minuutin mittainen ääniefektiosio, jolle ammattimaisesti onnistuimme ajoittamaan henkilökohtaisen väliaikailumme.
Kosto kaikista vuosista oli upea kokemus. Mietimme myös sitä, että kyseessä on jonkinlainen sukupolvikokemus. Apulanta on meidän sukupolvemme bändi (keski-ikä keikalla oli ehkä 35), ja nyt olemme nähneet sen shown. Tallenne-dvd tulee sitten postissa joskus helmikuussa, sitä odotellessa. Kiitos Apulanta!
Jatkot Bar Bäkkärissä olivat jallupainotteiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti