maanantai 16. helmikuuta 2015

Kino Lokakuu @ Andorra / Dubrovnik, Helsinki

Venäläisen elokuvan festivaali Kino Lokakuu osui itselleni niin kiireiseen aikaan, etten ehtinyt osallistua kuin päätöspäivän rientoihin, vaikka tarjolla olisi ollut runsaasti kiinnostavia elokuvia.

Pavel Kostomarov: Kiev-Moskva


Pavel Kostomarovin dokumenttielokuvasta Kiev-Moskva esitettiin festivaalilla raakaversio. Jahkailimme etukästeen, kuinka raa'asta raakaversiosta lienee kyse, miten on esimerkiksi elokuvan tekstityksen laita... Elokuvan jälkeen oli lopulta vaikea sanoa, mikä teoksessa oli jäänyt raakuuden tasolle, sillä kokonaisuus toimi varsin hyvin ja mukana oli niin tekstitykset, välitekstit kuin musiikitkin. Tyylijaliltaan dokumentti on nimetty videopäiväkirjaksi, mikä tuo oman keskeneräisyyden tunteensa teokseen ja toisaalta tyo ihmiset elämineen ja omine keskeneräisyyksineen ja vajavaisuuksineen lähelle katsojaa.

Kiev-Moskva esittelee tavallisten ihmisten elämää kahdessa kaupungissa, Kiovassa ja Moskovassa. Ihmiset rinnastuvat toisiinsa ammattiensa kautta, sillä samojen ammattien edustajia kuvataan molemmissa kohteissa: tarjoilijoita, opettajia, siivoojia, poliitikkoja, ambulanssikuskeja, karhuasusssa kulkevia ihmisiä...

Kiovan kuvat ovat Maidanin ajalta, ja mielestäni dokumentin suurimpia vahvuuksia onkin se, miten dokumentti välittää vallankumouksen aikaista tunnelmaa kadulla ja kodeissa. Ajankuva kaupungilta on vaikuttavaa ja samalla se, kuinka ihmisten elämä koettaa jatkua uomissaan tapahtuipa mitä hyvänsä - kuinka ihmisillä on kokemuksensa ja kohtalonsa vaikka ympärillä tapahtuisi mitä.

Ukraina-illan päätösklubi


Ukraina-illan päätösklubilla Dubrovnikissa esiintyi kaksi bändiä, suomalainen Maailmanlopun tyttö ja Hyeenat ja ukrainalais-virolainen Svjata Vatra. Ennen bändejä esitettiin dokkari Svjata Vatrasta.

Bändi-illan aloitti garagerockilla Maailmanlopun tyttö ja Hyeenat.


Svjata Vatraa luonnehdittiin ennakkoon folk-henkiseksi, mikä sai epäilyksen vallassa odottamaan himmailuiltaa kynttilänvalossa. Tässä yhteydessä folk-henkisyys osoittautui pikemminkin Balkan-tunnelmaiseksi tanssimaan houkuttelevaksi riemuksi.


Esitys oli myös varsin kansainvälinen ja monikielinen, sillä lavalla käytettiin ainakin venäjää, ukrainaa, viroa, puolaa ja englantia, ja välillä tulkattiin suomeksikin. Soittimiakin käytettiin monipuolisesti: kokoonpanossa kuultiin rumpuja, haitaria, jonkinlaista säkkipilliä, huilua, pasuunaa ja miekkaa - tai näin nimeäisin sen, mitä näin.

Svjata Vatran laulaja sai lavakarismallaan yleisön laulamaan mukanaan, mitä Suomessa voi pitää pienenä ihmeenä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti