Jouko Lehtolan retrospektiivinen valokuvanäyttely Viattomuuden loppu (Kiasma 8.2.-18.8.) on vaikuttava, pienimuotoinen ja painostava. Valokuvia on esillä monesta sarjasta, kustakin muutama.
Sarja Merkitty iho (1999) esittelee tatuointeja. Helsingin Sanomien kuukausiliite teki aikanaan jutun sinisestä miehestä, jonka kuvat ovat sarjan vaikuttavimpia. Sinisen miehen tarina oli niin traaginen, että muistan sen edelleen, vaikka sen julkaisemisesta täytyy olla yli kymmenen vuotta.
Nuoret sankarit -sarja (1995-1996) sisältää festarikuvia nuorista. Näyttelyyn mukaan otetun kolme kuvaa eivät vielä kerro paljoa, mutta jonkinlaisia tilannekatsauksia ne yksittäinkin ovat.
Kaikkein riipaisevimmassa valokuvasarjassa näytetään heroiiniin kuolleiden ihmisten kuolinpaikkoja. Kuvassa on vain paikka, ei ihmisiä. Kuvateksti kertoo kuolinajan, kuolinpaikan tarkan sijainnin, kuolinsyyn (heroiini) ja kuolleen iän sekä sukupuolen. Tämän sarjan kuvat herättävän ajattelemaan sitä, kuinka aika kerrostaa paikkoihin monenlaisia tunteita ja tapahtumia, jotka kaikki ovat samanaikaisesti läsnä, mikäli vain ovat kokijan tiedossa (tai ehkäpä ilman tiedostettua tietoakin). Kuolinpaikka on hyvin intiimi. Nämä kuvat herättävät ajattelemaan ihmisarvoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti