"Puti. Kissan nimi oli Puti. Kun me huudettiin sitä parvekkeelta kaiteen yli, sen nimi muuttui Tipuksi."
Schildts 2007.282 s.
Romaani ankeasta lapsuudesta, alkoholismista, siirtolaisuudesta; rankan aiheen humoristinen selviytymistarina. Sekä tyylillisesti että aiheensa puolesta Sikalat tuo mieleen Kreeta Onkelin esikoisromaanin Ilonen talo (1996), joka myös käsittelee lapsuutta alkoholistiperheessä, tosin Suomessa, ei Ruotsissa kuten Sikalat.
Romaanin nimi selittyy, kun päähenkilö Leenan perhe pääsee muuttamaan parempiin oloihin vastarakennettuun lähiöön. Jostain Leena on kuullut, että uusia lähiötaloja kutsutaan sikaloiksi. Ja kovin sikalamaiseksi elo Leena kotona tarinan edetessä ja vanhempien alkoholiongelman pahetessa äityykin.
Vaikka Leenan lapsuus on epävarma ja turvaton ja vanhemmista tuntuu aika ajoin olevan enemmän haittaa kuin hyötyä, kirjan perusvire on positiivinen ja tyyli humoristinen - ehkä siis jollain lailla aiheesta etäännytetty.
Paitsi alkoholismia ja köyhyyttä kirjassa kuvataan osuvin havainnoin myös suomalaista siirtolaisuutta. Näinä kiivaina maahanmuuttokeskustelun aikoina on raikastavaa saada konkreettinen muistutus suomalaisista itsestään maahanmuuttajina ja Suomesta maana, joka ei ollutkaan kaikille taivas tai lottovoitto - tai edes mahdollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti